Mie en muista, et minkälainen tytön raakki mie sit olin

Hailin Ailin muistelot, osa 1

Aili ja Hanna Haili. Kuva: Antti A.

Ko sitä kotona oltiin, ni sitä ko alko vähännii kyetä, ni sitä ol väen mukana pellolla työssä. Ja mie muistan, mulle tekivät sit, sepällä tiettivät, tällasen pienen viikatteen ja miulle antovat sit kaurapellostakkii palstan, mitä mie niitin ja mie tein siintä lyhteitä silloin, mut kökköstä en osant tehä. Isä tek sit miulle kökköset. Mie en muista, et minkälainen tytön raakki mie sit olin, ni 28 kökköstä mie leikkasin siit päivässä. Silloin sirpillä leikattiin. Miul on nää sormet, kaikissa näissä arvet leikattunnaa sit ko isompana leikattiin, jotta ruista ja kauraa, kauraakiin leikattiin miun aikana leikkaamalla ko mie olin Väärässämäässä vielä. Jotta se sirpillä se leikattiin.

Miten se ol se rukkiinleikkuu homma?
No rukkiinleikkuu ol ku olkiin pitkää ruista, ni aina sit ko leikkas, ko mie olin viel tällanen matala pien nuorennakkii, ni sit ko se pit ylös nostaa, ni siin olkii ihmeessä, ko ol pitkää ruista… Isävainaa sito aina ja sit ko ol paimenpoika, ni paimenpoika sito. Et sit ko mie olin 3-vuotta, jotta meil ol aina kesällä piika siit, kesäpiika, ni myö sit leikattii. Ja sit olkii yhtenä kesänä, et se piika lypsi aamulla lehmät ja mie läksin jo viieltä aamulla leikkaamaan. Muistan yhen kerran ja, ni miul ol sellanen lyhemp sarka järvelle mänevän tien vieressä jo leikattunnaa sit siinä, ko sit murkinalle kuttuvat. Sillailla sit tehtiin sitä ja kahteen myö sit aina se ruispelto. Sit mitä ol härkäpäiviä, olivat leikkaamassa. Rainiolla ku ol ja lehmiä, ni ne käyttivät aina sit sonnilla siinnä ja sit olit härkäpäiviä tekemässä. Härän astumisesta tekivät päivän sit. Kylhän se ol tiukka maksu. Siihen aikaan tehtiin pitkä päivätyö. 

Puintihommissa. Keskellä Martta ja Helena Hyypiä, muut tunnistamatta. Kuva: Antti H.

Mut se työn hinta ei ollu sillo sellaista, ku nykyään. Se ol halvempi tai päinvastoin. Mites siellä ennen koulua, jäiks siinä sit aikaa lasten leikkiä keskenään?
No ei, kun myö oltiin niin syrjässä kylästä, ni ei miulla lapsia olt leikkitoverina, jotta sit meil paimenpoika aina oli ja sit mie olin sen verran isompa, ni meiän sit ku ol kaks kuistia näinikkää, tuol on kuvakiin siintä, ni siitä väliköstä niien huonein kohalta ko kaasivat sen pärekaton alas, ni myö oltiin keräämässä niitä pärreitä sen pojan kans, ni vissiinhän mie olin siit vähän laiska, ni miua piiskasivat. Sitä mie en tietänt, että mikä siin ol vikana. Narrasik mie sitä paimenpoikaa, että se ei ois tehny vai olink mie ite sit laiska. Sen mie muistan, et sit mie mänin tuvan pöyän alle ko ol pitkä pöytä ja siin ol sit ne jalkoin välissä ne puut, ni sinne niien välliin mie mänin istumaan ja itkemään.

Oliks se silloin se kuri lapsille kovempi?
Oli, piiskaa sitä annettiin. Sai vähemmästäkii, pylly paljaaks ja sit koivun varvat, nii jotta. Kyl sitä piiskattiin ennen.

Tuntuko se sillon, että joka kerran sai niinko oikeudenmukaisesti sitä?
No sillon yhen kerran ja ni en mie tientänt, et mistä mie sain. Isä miul ol niin hyvä, jotta se ei kyllä pahhaa sannaa sanont, mut äiti ol kirppasemp. Ja se pit komennon, jotta isähän miua sit huolti ja tosiaan, et se ol hyvä mies, jotta lämmöllä muistelen issää, että se ol tosissaan hyvä. Mut ehän se äitikään pahasta komentant. Hän ojens mua vaan oikealle tielle.

Minkäs ikäisiä olivat nämä muut sisarukset Hanna ja veljet? Oliko heistä leikkitokaveriksi?
Hanna ol 8 vuotta miusta vanhempa, jotta meil ol niin iso ikäero, jotta Hanna-sisko miut työhön opetti. Ei äiti niinkää ku se ol ison talon emäntä, ni se ei niinkää joutant, että Hanna miul opetti kaiken, jotta mie muistan, ku meil ol iso tupa, ni se Hanna ain opetti lattiaa lakasemmaa pari luutiilla. Saunavihtoilla lakastiin se lattia, ni se sano, et vaik et keskilattiaa lakasis puhtaaks, mut penkin alukset pittää nurkkia myöten lakaista puhtaaks, että se opetti kaikkeen tuollaiseen. Iivar ol syntynt 1894 ja Väinö 1896 ja sit Hanna 1902 ja mie olin 1910. Yks meit ol kaik vanhiin sisko olt, se ol kuolt 11 vuotta vanhan.

Mites sitte ku kouluaika alko, missä koulussa kävit?
Laihan koulussa ja olhan siintä tietä myöten ois olt vissiin pari kilometriä matkaan sinne, jos ois noussut kankaalle tielle, mut en mie oo sieltä käynt milloinkaan. Mie läksin niinko sulan maan aikanakkii pit männä siihen järven rannalle ja pitkin järven rantaa, siintä sit miun enon haka oli siinä Hailinkangas, ni siintä nousin polkua sinne ylös. Mie sanoin, et mie en muista, et miua ois kukkaa koskaa saattant koululle. 

Mie seittemän vuotta vanhana menin kouluun, niinku nykyään männeet ku opettaja laitto sit miut myö Rainion Lempin kans ko oltiin kaverukset, ni mie olin sit sillon ol pikkulasten koulu. Mie olin pikkulasten koulussa ja vissiinhän mie sit sen verran siel jottain osasin, ni se ol sanont, jotta tulkoon niin kauan kouluun ku haluaa ja jaksaa käyä, jotta lopettakkoon sit. Mie käin kevvääseen astikka ja sain osaston.

Tuntuks se koulumatka pitkältä, kun kävellen kulki? 

Eihä se, kun sen jouks sirpas, ni eihä se pitkältä tuntunt.

Oliks se koulu sillo samalla paikkaa, ku sit myöhemmin?
Ol siinä kallion päällä. Tuos on tuo yks valokuva on otettu siinä koulun aijan ulkopuolella, Oron pellon puolella. Niin samalla paikkaa se ol.

Mihin aikaan koulu alko?
Kyl se vissiin ol yheksältä. No pimiän päin pit lähtee. Eihän se pelottant, eihä sillo rosmoja olt. Tuttu tie. Ja sit mie muistan siit, et jos suksiin kans läksin aina siint saunan luota suoraan sinne Hailinmäelle mänemään, jotta sit ko tul sukskeli aika.

Oliks polkupyöriä jo siihen aikaan?
Ei olt. Miun isäl ol polkupyörä, et ol Laihan palokunnan valokuva otettu, palokuntalaiset olivat kuvassa siinnä, ni isäkii oli pyörän kanssa. Eihän sillo muita pyöriä olt. Sit mie olin jo aikuinen, ku ostivat Hiekan (Bycklingin) Juhanan tyttärille ostivat ja sit ko ostivat Taavetin (Hyypiän) Hannalle, se oli sillo ikätyttö ja ostivat sille pyörän, ni se kaatu sen kanssa. Se ol sit patrunt, että mokoma tuo pyörän raakki kaas hänet.

Minkä ikäisenä opit ajamaan polkupyörällä?
En mie olt vielä rippikouluikäinen, ko miun sisko ol vanhempa ja myö jouuttiin, mie jouuin siskon kans käymään ihan vakituiseen työssä. Meil ol Oron niittyillekkii, ol sinne Kujalan luokse vissiin 4 km ja sit toisia taas ol Urpalan jokivarressa. No sinne ei olt niin pitkälti, mut siihen mäntiin suoraa siit metän läpi. Sinne ei mänty pyörällä. Ja sit Hengolla siellä Oron, ko läks Hiekasta mänemään Kolholaan, niin siinä mis ol Hengon (Koson) Mikon mökki siel toisella puolella tietä, ni siinä meil ol pelto, jotta ne ol niin pitkiissä matkoissa ja sit ol siinä järven rannasta lähtivät pellot sinne Sussoon päin, jotta siin ol aika paljon, jotta Väärässämäässä oli yli 20 ha peltoa, ni sit ol niin monessa paikkaa, ko ol kolme tillaa ostettu siihen.

Joutuko olemaan paimenessa?
Ei, meil ol paimenpoika aina, ettei paimeneen miua laittant ja meil ol haat, missä lehmät käivät. Ol Pitkiissäsiltoissa, ol kahta puolta tiettä, toine ol ihan lähellä, toine ol pikkuse eteempänä, ko ol metsäpalsta siellä, ni sinne ol aiattu haat, särentäisaiat tehty ja siellä olivat haat. Sit lehmät käivät siellä. Heinäpeltoihin laskettiin vasta sit ku äpärät kasvo heinäajan jälkeen.

Mitäs lapset tekivät kesällä vapaa-aikana, kun ei ollut koulua?
Työssä vaan, ei sillon olt vapaa-aikaa.

Tuliko käytyä pyhäkoulu?
Pyhäkoulussa mie käin, et myö käytiin sit pyhäkoulussa, jotta syksyllä aloitettiin rippikoulu ja talvi käytiin vielä joka pyhä pyhäkoulussa ja Taavetin (Hyypiän) Liisa pit sitä. Käytiin pyhäkoulussa ihan siihen ripillepääsyyn astikka. 

Kylänluvuissa pit käyä pyrkimässä enstäin rippikouluun ja sit taas ko oltiin syksyllä käyty rippikoulu, ni sit talvella ku ol lukuset, ni taas käytiin lukemassa. Mie en muista, et oisko se olt, ei se pappi olt, mut oisko se olt Tenkanen (kanttori) luettamassa. 

Sillon ennen rippikouluun menoa, sillon käytiin sellasena naposkanakii jo lukemassa, sillo ol Riepas Elisa suntio luetti sillon. Sit meil ol siellä rippikouluun valmistava koulu. Mie muistan se ol Rainiolla, että se ol tuota Ylämaalta, Siikasen Anttoonkos se nyt ol se opettaja, jotta se ol, olks se yhteiskoulun käynt, ni se ol opettaja meillä ja se pit rippikouluun valmistavvaa koulua, mut jälkeenpäin siel ol sit joku Inka Kylmälä, joka pit sitä, mut myö oltiin sit jo rippikoulu käytynnää.

No tää on ihan uutta meille, tää tämmönen valmistava koulu. Mitä siellä tehtiin?
Siellä opetettiin, luetettiin raamatunhistoriaa ja katkeksmusta.

Kestiks tää kuinka kauan?
Sitäkö en mie muista, ei se vissiin ihan koko talvia kestänt. En mie muista niin tarkkaa, et kuin kauan, mut kyl se pitemmän aikaa ol. Mie muistan et yks vuos ainakii Rainiolla ol se rippikoululun valmistava koulu. Sitä käytiin päivällä, niinko koulua, et kansakoulu ol käytynnää. 

Sillon ei olt mittää jatkokoulua, muuta ko se neljä osastoa. Pikkulasten koulua enstäin käytiin ja sit kansakoulua, niin jos ei luokalle jääny, mut toiset kolmekii vuotta käivät sammaa luokkaa. Ei olt alakoulua. Pikkulasten koulua käytiin, mie en muista kui monta viikkoa se oli, et alkokos se elokuussa, oisko sitä olt kuus viikkoo. Sitä käytiin koulussa. Kiertokoulu ol sit taas sitä käytiin taloissa. Tää ei olt kiertokoulu, tää ol pikkulasten koulu. Sit alko vakituinen kansakoulu, sitä ol, jos joka luokan pääs, ni neljä vuotta, mut ol senniilaisia, mitkä käivät kolmekii vuotta sammaaa luokkaa. Sillo jätettiin luokalle.

26.4.1926. Vas takana Haili Aili, Päkki Lempi, Kokko Elina.
Edessä vas. Lyijynen Elsa ja Monto Aino. Kuva: Jaakko Jarva.

Mitäs muistoja on rippikouluajalta?
Muistan ku oltiin pappilan pakartuvassa, ni niin kapia pien huone ol jot oikein, et oltiin ihan melkein ku nisakkain siinä istuttiin et ihan siinä. Erkki Hynninen ol sillo pit meille rippikouluu. Ku ol meiän konfirmaatio, ni viikon perästä hää kuol. Hänen tyttärensä asuu täällä, että ol miun ystävä sit oikein. Oltiin siinnä ja kylhä se hyvin tarkkaa opetti meitä. Joitakii ol sellaisia tirskujia vähän, että naurovat, mut kyllä se niin sai tottelemmaa kaikki.

Käviks tytöt ja pojat sillo yhtaikaa?
Ei, meit ol nii paljon sillon. Pitäjä ol niin iso. Niit ol, nykysen Ylämaan pitäjän tytötkii ol sillon, ni meit ol se pakartupa niin täyteen ahettunnaa et oikeen. Syksyl ol kaks viikkoa ja isävainaa vei meiät Paavoin (Monnon) Ainon kans sammaan kortteertalloon ja sit kevväällä ol kaks viikkoa taas.
Kirkossa käytiin laulamassa. Sit Tenkanen ain kysy, jotta ”oo oooo onks tuttu”. Pojat aina huusivat ”tuttu on”. Se ku kokeil, ehä ne osanneet kukkaan. Se ol mahtava eläjä se Tenkanen. Ku se män täl lailla kekottel nii jotta. Kyl se ol oman arvonsa tunteva ihminen.

Sitte kuitenkin pääsitte ripille yhtaikaa tytöt ja pojat? Oliks se konfirmaatio samaan aikaan? 

Kyl myö ei oltu yhtaikaa, ei, ei oltu.

Oliks rippikoulutytöillä puvut samanvärisiä, mustia tai valkosia?
Valkosia, valkosia. Miulla ainakiin ol ja paksut valkoset villasukat olivat. Ei sillo olt ohkasia sukkia, ni jotta tosiaan paksut villasukat olivat, mutta ei se sit ihan pitkäkään ollu se hame, että niinko tähän asti (puolisääreen) se hame. Ja kuva otettiin, et miul on rippikoulukuva tuolla. Eipäs tult otettua sitä rippikoulukuvaa tuolta esille. Se on hirmu paljon siinä meitä tyttöjä.

Pidettiinkö kotona sitte sinä päivänä kahvitilaisuutta, kutsuttiinko kummit?  Saiko mitään lahjaa?
No ei ollu oikein tapana, ei meillä ainakaan ollu, ku mie olin rippikoulussa. Ei saanu minkäänlaista lahjaa. Se ol niin alkeellista sillo ennen sottaa. Ei ollu lahjoja.

Vietettiinkö lapsuusaikana lasten syntymä- tai nimipäiviä?
Ei, mut sit jotkut isompain talon emännät, ni ne pitivät, niinko Laihalla Pukin Sohvi ja sit se Hailin Helena ja ketä niitä nyt muutamia oli, että ne pitivät, mut ei Vääränmään mammakaan, ei se syntymäpäiviä eikä nimipäiviä pitänt.

Saiko lapset kotona syntymä- tai nimipäivänä mitään lahjoja?
Ei, en mie muista ainakaan, et mie oisin mittään saant.

No, mites sitte oli vahempien ihmisten syntymäpäiviä, vietettiinkö niitä 50-, 60-, 70-vuotispäiviä?
En muista sitäkään, että oisko ollu sillo ihan, ku mie lapsena olin, ei jääny siltä ajalta mieleen. Sit ol ku mie aloin jo niinku aikuiseks tulla, sit jotkut pitivät, mut hyvin harvat jotta syntymäpäiviä, jotta se ol niin alkua sillon. Se alko sit niin ihan romahdusmaisesti, alko muuttua.

(Laihajärven kylätoimikunta. Ailin haastattelu Virolahdella 14.3.1996.)