Sitten minä kudoin siellä kissalle sukat, mutta kissa ...

Alli Koson muistelot, osa 1

Oik Hanna Koso, sisarukset Lauri ja Alli Koso.
Vas Elsa Tommiska, tunnistamaton keskellä. Kuva: Ossi T. albumista

Jos aloitetaan tää haastattelu kysymällä ensiksi nuorisoseuratoiminnasta. 

Ilmeisesti Laihajärvellä on toiminut nuorisoseura. Oliko se Laihajärven vai Säkkijärven nuorisoseura? 

Se oli Laihajärven nuorisoseura ja Santeri Hyypiä oli puheenjohtaja ja Anton Hyypiä hänen veljensä.
Ja siellä oli toiminnassa laulukuoro. 

Ja naisvoimistelua ainakin oli, miehilläkin. Ja sitten toivat aina nämä nuoret, se oli kyllä koulun puolesta, mutta sitten nämä nuorisoseuralaiset leipoivat sinne ja järjestivät kaikki tämän tarjoilun. 

Ja sitten oli näytelmäkerho ja mitäs kaikkee siellä olikaan? Tanhut. Kesäjuhlissa käytiin aina tanhuumassa. Ja tämä Alma Vilamaa aina ohjas meitä. Ja käytiin laulamas kaikissa juhlissa, hautajaisissa ja onnittelemassa syntymäpäiväonnittelut. 

Laihajärven tanhuajat 1930-luvulla. Kuva: Antti H.

Oliko ja vetikö tämä nuorisoseura jotain opintokerhoa? Oliko jotain tällaista kylällä?
Oli opintokerho.

Kuka opintokerhoa veti? Oliko tämä opettaja joka veti sitäkin?
Opintokerhoa veti Ilmari Koso.

Vielä tästä seuratoiminnasta. Tiettävästi siellä kylällä toimi myös 4H-kerho. 

Onko sinulla siitä jotain muistikuvia?
Oli siellä ja joku mieshenkilö, ei ihan poikanenkaan, mut oikein sellainen oli kerhoneuvojana. Myö kasvatettiin hirveän paljon sikuria. Sitä kuivattiin sitten ja kuorittiin kaiket illat. Isä teki sitten semmosen vehkeen, missä pyöritettiin ja käytiin siellä Kilkinojalla, vai mikäs se siellä oli, käytiin pesemässä. Kaiket illat myö kuorittiin niitä sikureita ja saunassa myö niitä kuivattiin. Sitten niitä myytiin. Se kerhoneuvoja hommas sen toimintapisteen, että minne ne sitten meni.

Kuuluko tämän kerhoneuvojan piiriin myös Kolhola ja Laisniemi eli koko järven ympärys, vai ainoastaan Laihajärvi?
No minä luulen, ett se oli tää Laihajärvi. Minä en tiedä niistä. Laisniemestä ja niistä ei ollut mitään puhetta.

Mites sitten nämä kerhoneuvojat? Kerrotko niistä vielä jotain?
No sitten sotien välillä mun sisareni Aino kävi Reitkallin Puutarhakoulun. Ja hän oli sitten kerhoneuvojana sen sotien välin. Ja se oli niinkun tämän järven ympäri. Tämä Laihajärvi, Laisniemi ja Kolhola. Hän kävi nää kaikki ja kulki suksien kanssa talvella ja kesällä pyörällä.

Minä muistan (pikkupoikana), että eikö teillä pidetty sotien välillä jotain töppösenneulomiskursseja? Teidän tuvassa oli ainakin paljon naisia. Jotain kangastöppösiä vai mitähän ne neuloivat?
Joo, silloin tehtiin semmoset kangas kankaasta, sanottiin tallukkaat. Kaikista noista sarkatakkien helmoista tehtiin ne varret ja sitten ne tikattiin. Sitt jotain huopaa sinne pohjaan ja ne oli valtavan lämpöset. Oikein semmoset nauhat, mitä ennen vanhaan sanottiin pieksuiksi.

Tuossa todettiin äsken töppösentekokurssi. Sehän oli Marttojen järjestämä kurssi silloin jatkosodan aikana. Kysyisinkin nyt tästä Martta-toiminnasta. Mitä kaikkia kursseja martat kylällä järjestivät?
Martoilla oli patjantekokurssi ja oli ruuanlaitto- ja puutarhakursseja. Amanda Ollikka oli Marttojen puheenjohtaja ja hän toimi siinä enemmän. Sitten kävi sieltä semmonen Karppee (Carpén). Se oli aina siemenkaupalla ja siltä ostettin. Se oli pääpaikalla siellä kirkonkylässä kun siellä oli marttatupa, kun se rakennettiin. Hän kävi aina sitten kun martat saivat jonkunlaisen (alennuksen). Tältä rouva Karppeenilta ostettiin aina kaikki juurikasvien siemenet valmiiksi jo kevättalvella. 

1935 Laihajärven marttojen kursseilla Peltolan talossa. Kuva: Pertti T.
Talon isäntä Iivari Hyypiä takana oikealla, emäntä Saimi edessä toinen oikealta. 

Sitten tuosta lotta- ja suojeluskuntahommasta, osallistuitko itse toimintaan?
Minä en osallistunut.

Talkoitahan kylällä järjestettiin, nyt kysyisin, minkälaisia talkoita järjestettiin ja minkälaiset olivat talkoiden päättäjäiset?
Odotettiin jo koko kevät, että koska oli missäkin ja laskettiin, että missä on talkoot. Toivottiin tulevan viljanniittotalkoot ja siellä oli sitten ruokaa. Työtä tehtiin kilvalleen, sirpillä leikattiin ja katsottiin, että mikä sakki pääsee ensimmäiseksi. Ja kahvia tuotiin pellolle ja oikein tynnyri kaljaa. Ei siellä mitään väkijuomia koskaan näkynyt, vaikka sanotaan, että talon ruoka ja tupakka. Mutt ei varmaan kellään olt aikaa tupakkaakaan polttaa. Sitt ol se ilta. Ensin syötiin jotain hyvää hernekeittova tai jotain perunakeittova ja sitten tanssit päällen. Ruokapöyvät pois ja sitten haitari soitti. Se oli varmaan se päätekijä. Aina toivottiin, jot olis hyvä ilma ja paljon talkoita.

Ainakin minun muistini mukaan oli pellavanloukutustalkoita. Kerropa niistä jotakin.
No siihen aikaan kasvatettiin joka talossa pellavaa ja kudottiin kaikki tommoset käyttötarvikkeet kotona. Pellava kasvatettiin ja sitten ne nyhettiin ja vietiin järveen likoamaan. Sieltä ne otettiin ja saunassa kuivatettiin. Sitten oli se huippuhetki ku oli ne talkoot. Silloin ne loukutettiin sellaisien loukkujen kans. Ne oli kuumia ne pellavat, kun ne saunasta haettiin. Siellä saunan uunissa paistettiin aina nauriin ja lantun paistikkaita. Aina kun oli tauko, niin sitten syötiin niitä paistikkaita. Oli hyvä ruoka ja kaikki kahvitettiin ja laitettiin ruokaa, mutt niiden päälle ei ollut sitten mitään talkootansseja, vaan sauna. Kokko sitten. Ne päistäreet, mitä pellavista tuli, se kokko se poltettiin sit vasta kun ilta oli jo hämärä. Sitten kun nostettiin sellasella kepiltä, oli oikein sellainen tähtisade kun oikein ylös heitettiin. Katsottiin oikein toiselt puolt kyllää, jot missä on loukutettu pellavia kun kokko näkyy. Silloinkin oli onni kun ei satant.

Sitten tähän koulunkäyntiin. Laihajärvellähän koulu alkoi kiertokouluna. Jos siitä jotain
muistaisit ja aloitettaisiin muistelemaan koulunkäyntiä.
Kiertokoulua käytiin. Sitä mentiin, kun ei vielä ollut alakoulua niinko nykyisin kansakouluissa. Käytiin kaks vuotta. Kaks viikkoa syksyllä ja siit vielä jatkettiin talvella. Siellä ol naisopettaja ja meitä ol jotain toistakymmentä oppilasta silloin. Se oli tuossa Joonas Tommiskalla. 

Sen muistan aina, kun kopistelin hirveästi - lunta kannettiin aina jaloissa sinne sisälle. Hauskaa siellä oli ja siellä opetettiin ne ensimmäiset lukemisen aakkoset. Se oli yhdeksän vuotiaana kun mentiin, sanottiin oikein, kansakouluun. Silloin se oli oikein pakollinen. 

Alma Vilamaa oli opettajana ja Vilho Jarva oli niinkon poikien käsityöopettajana. Naisille se oli hirveän tarkka se Alma kaikista käsitöistä. Se opetti hyvää tekemään, mut mulleki se kerran sano, jot' "sinusta tulee vielä ompelija ja voit ommella napinreijät puseroos". Ne olivat niin hyvät. Sitten minä kudoin siellä kissalle sukat, mutta kissa ei antant laittaa niitä jalkaan, vaikka minä kuinka yritin. 

Lukukirjoja oli ja siellä piti jokaisen laulaakin yksinlaulua. Järjestys oli hyvä, ei kukaan juossut pitkin luokkaa eikä puhunut. Opettaja oli sellainen auttokraatti. Ei mitään turhia siellä puhuttu, muttei karttakeppiäkään käytetty, eikä sormille napattu. Kaikki olivat hyvin tottelevaisia ja pitivät tästä opettajasta. 

Kiertokoulukuva, oppilaat syntyneet vuosina 1910-1915. Vasemmalla opettaja Vilamaa Alma.
Oppilaista tunnistettu vasemmalta istumassa: Monto Mirjam (1915), Monto Helvi (1913)
Vas. opettajan vieressä Vilamaa Kerttu (1914), 3.tyttö Lyijynen Kerttu (1914), 4.tyttö Monto Elma (1912),
8.tyttö (keskellä) Ollikka Katri (1913).Pojat 1. oikealta Hyypiä Arvo (1910) ja hänen vieressä Jarva Eino (1910). 

Kouluhan oli samalla paikalla kuin nytkin ja missä alkoi se alakansakoulun käynti? Oliko siellä paljon oppilaita? 
Koulu oli siinä tämän Tommiskan naapurissa. Ensin oli paljon oppilaita ja siellä oli neljä luokkaa. Minun luokalla oli neljä oppilasta enää. Mutt se meni, kun tää yks opettaja opetti kaikki luokat, niin se meni siinä. Aamuhartaus se oli hyvin tärkeä. Jonossa piti mennä sisälle ja jonossa tulla pois, ettei ollut mitään tollaisia häiriöitä. 

Mutta sitten siellä oli kylän (koulun) johtokunta piti semmosen, että niinku romaneja otettiin sinnen. Siellä oli kaks mustalaispoikaa ja kaks tyttövä oli myös. No ne pojat, niist ei tult mittään, ei ne kestänt tunnilla. Ne men ikkunan taakse ja kurkistelivat sieltä. Mutt' nää tytöt olivat aina - ovat käyneet minua katsomassa täällä Lohjansaaressa, mutt nyt niitä ei ole enää näkynyt. Kuusjuhla ol hirveän tärkeä. Silloin saatiin uudet mekot jokainen ja siellä oli paljon väkeä.

Muistuuko jotain mukavia tapahtumia kouluajoilta?
No minä en koskaan ollu, sillon pidettiin laiskalla, minä en ollut laiskalla. Mutt kerran pit jäähä jälkeenpäin seisomaan. Siinä oli kaks semmosta uunia vierekkäin ja halkoja oli siinä välissä. Sitten oli vettä, jotain semmosta mustetta tai kynänpyyhevettä, sitä oli mustepullossa. Ja minä kaasin koko mustepullollisen sinne halkopinon päälle ja tämä Alma Vilamaa sano, että nyt tulet seisomaan. Sitten oli pojat, ne oli ja sieltä kuulu vähä semmosta kovempaa ääntä. Sitten täyty lakasta, oli semmoset varpaluuvat, joilla poikien piti lakasta kaikki lastut kasaan. Tämä Lauri Tommiska sitten kaato liimaa, kun ne keitti sitä liimaa. Liimas niitä puutöitä, niin tämä kaato sen liiman siihen lattialle. Siinä oli työ ennek se saatiin pois.

Koulun oppilaitten ei tarvinnu lämmittää. Siellä oli, sanottiin Riepas Eeva, hän asui siinä koululla ja teki sellaisia räätälin töitä. Hän teki pojille ja miehille ja hän aina ompeli näille poikiillenkiin tällaisia kouluvaatteita. Muttei häänkään laskent kaikkia sisään, mutt minut ja veljeni hän kutsu lämmittelemään, jos mentiin aikaisemmin kouluun. Sitten oli mun veljelläni semmonen pitkä takki. Se oli jostakin kaupungista sukulaisilta saatu ja hän häpes sitä takkia. Kotona käskettiin, jotta se takki on aina laitettava päälle. Mutta ei hän voinut sitä kouluun viiä ja sit miun pit aina lähteä viemään se takki tämän Tommiskan riiheen. Sinne uunin viereen myö se aina piilotettiin. Sitten se piti aina muistaa ottaa sieltä pois enneks tuli kotialähtö.

Eväät meillä piti aina olla itsellä. Kotonta laitettiin maitopullo ja sitten voileivät. Muttei kaikilla ollu sillon maitoakkaan ja minä monta kertaa jouvuin syömään eväät kotimatkalla, kun ne olivat tai joku pyysi, jotta vaihetaan evväät ja minä en olis raaskinut aina vaihtaa. Kun meillä oli kotona maataloutta, niin oli aina jottain sinne leipäpalojen välliin ja maitopulloon. 

Sen miä kerran tein ja silloin miä jouvuin toisen kerran seisomaa, kun sen mustalaistytön, siellä missä he asuu, niille oli laitettu maitopullot ja minä pistin kiven. Kun siinä ei ollut korkkia, niin minä yritin laittaa kiven ja se putos sinne ja se kaipas opettajalle, jotta ”Alli laitto kiven hänen pulloon”.

Sitten tuosta kaupasta, voitko kertoa jotain? 

Laihalla toimi tiettävästi kaksikin kauppaa, kerrotko näistä?
Siellä oli Osuuskauppa ja Virkki oli minun muistain ensimmäinen kauppias. Hän oli semmonen pitkä mies. Muistan aika hyvin sen, mutta sitten hänen vaimonsa kuoli. Hän sai hammasmyrkytyksen, kun pakkasella otettin hammas, kun siihen aikaan ei ollut (hammaslääkäreitä), niin hänelle tuli ja hän sai verenmyrkytyksen.

Laihajärven Osuuskauppa. Kuva: Antti H.

Johannes Uski. Se tuli vissiin Uuraasta sisarensa kanssa. Hänen sisarensa, semmonen Senja, tuli hänen taloudenhoitajaksi. Minä olin hänen kanssaan hirveän hyvä kaveri. Hän tuli minua aina hakemaan, kun mentiin Kolholan lavalle tai Laihan lavalle tai käytiin yksissä. Puhuttiin vaatteista ja kaikesta. 

Sitten tämä Uski meni naimisiin tälläisen Hiltan kanssa. Niin tämä Uski oli oikein sellainen kylänmies ja kaikkien kans. Korjas kelloja. Korjas ratioita, oli ensimmäinen ratiokin vissiinkin. Ei ollut, tämä Bycklingin kauppa oli siinä lähellä, niin siinä oli ensimmäinen ratio. Sitten nää kylän ihmiset alkovat käyvvä siellä (Bycklingillä) jumalanpalveluksessa sunnuntaiaamuna, niin he sit vissiin väsyvät. Sitten tää Uskin Jussi laittoi tään ration ikkunalauvalle, niin se kuulu pitkin kylää. Hän piti sen niin kovalla. 

Hän oli niin taitava, kun korjasi noita taskukelloja ja kaikkea ja kaupassa hänellä oli niin hirveän hyvät jutut. Ja niiku tällainen Matti Monto sano, jotta hänen hevonen haluaa joka kerta, hään ei saa sitä ohi ennenks siihen kaupan kohalle pysähtyy. Se hevonen halus siinä aina levätä, kun hän meni tämän Johannes Uskin kanssa vähän juttelemaan. Siellä viivyttiin aina muissakin asioissa kuin kauppa-asioissa.

Mutta sitten siinä oli aika lähellä, olisko puolisen kilometriä, sellanen yksityisen kauppa. Semmonen Bycklingin kauppa Hiekassa. Siellä myö käytiin usein ja aina kotonta käskettiin nopeasti hakemaan. Kun miun piti aina käyvä sellasta vanhaa tätiä, sen selkää tallomassa ja kun hän näki minun menevän kauppaan, niin hän aina pyysi, että minä olisin tullut hänen selkäänsä hieromaan. Sitten neuvottiin minua menemään suoraan tästä polkua pitkin sinne Bycklingin kauppaan. Kyl sielläkin oli hyvä asioia.
Ainahan ne lahjoittivat niinku tikkukaramellejä. Semmosia mansikkakaramellejä sellaseen paperisuppuun tekivät. Oli ihan mieluisa asia, kun ne sano että mää nyt Bycklingin kauppaan jotain nopeasti hakemaan. Jotta miun et tarvint talloa tätä vanhaa tätiä kun siellä viipy aina vain. Varmaan hänen selkäänsä sitten särki, mut.

Tää Bycklingin kauppa oli varmaan ollut ennen osuuskauppaa tässä kylässä?
Sitä minä en muista tätä Bycklingin kauppaa, kumpi olisi ensin tullut, mutt mitä miun muistin aikaa on ollut, ne on molemmat olleet siinä. Siellä oli kankaita, sekatavarakauppoja olivat molemmat. En tiedä tätä Bycklingin kauppaa oikein. Se on ollut ennen yksityinen talo (Hiekan talo), mutt sit he ovat myyneet talon. Tämä Byckling on Virolahelta tullut siihen ja perustanut yksityiskaupan.

(Laihajärven kylätoimikunta. Alli Koson haastattelu Lohjalla 02.11.1994).