Alli Koson muistelot, osa 2
 |
| Alli Koson sisaren Aunen ja Hugo Toivarin häät heinäkuussa 1932. Kuva: Raimo K. |
Mitä muistat puintiosuuskunnasta?
No siellä oli semmoinen Lokomo, missä oli sellainen hirveän iso rautainen voimakone. Sitä kuljetettiin talosta taloon. Se oli yhteisesti ostettu. Sitä rautakonetta piti olla kaks hevosta vetämässä ja siinä oli, vesivoimaa käytettiin. Se oli lapsena juhlapäivä. Piti päästä koulusta sitä katsomaan. Siintä tuli valtava höyry, kun laskettiin vesi pois. Tommoinen Mikko Valkonen oli minun aikana, mutta sitten oli noita nuorempiakin käyttämässä. Mutt minä siit läksin kotikylästä jo pois. Piti olla paljon siinä viljaakin antamassa. Se veti aika paljon. Se oli iso puimakone; että se viipy taloissa päivän, toisissa kaksikin, kun puitiin.
Siinähän oli vakituisiakin koneenkäyttäjiä. Muistatko nimiä?
Siinähän oli vakituisiakin koneenkäyttäjiä. Muistatko nimiä?
Kaksiko kiersi vakituiseen koneen mukana?
Kaks kiersi koneen mukana. Minä en muista kuin tämän Mikko Valkosen. Hän käytti sitä lokomobiiliä ja sitten oli syöttäjä. Oliko tuollainen, kun Uuno Koso? Hän oli syöttämässä tuota viljaa ja siihen pöydälle piti olla napakka mättäjä. Siinä oli tavallisesti lyhteelle sidottu viljat siihen aikaan. Se ei ollut sellaista hajaviljaa enimmäkseen.
Kaks kiersi koneen mukana. Minä en muista kuin tämän Mikko Valkosen. Hän käytti sitä lokomobiiliä ja sitten oli syöttäjä. Oliko tuollainen, kun Uuno Koso? Hän oli syöttämässä tuota viljaa ja siihen pöydälle piti olla napakka mättäjä. Siinä oli tavallisesti lyhteelle sidottu viljat siihen aikaan. Se ei ollut sellaista hajaviljaa enimmäkseen.
Eino Koso, puimakoneen syöttäjä,
Laihajärven puintiosuuskunta. Kuva: Raimo K.
Mentäis karjanhoitoon. Siellä kylällä oli Karjanhoitoyhdistys. Voitko siitä kertoa jotain?
Siellä oli Karjanhoitoyhdistys ja enimmäkseen siellä oli Ayshire-karjaa. Semmonen kävi se yhdistyksen tarkkailukarjakko. Sitä haettiin aina, kutka kuuluivat siihen yhdistykseen. Siihe piti liittyä jäseneksi ja niillä oli omat maksunsa. Anton Typöllä se asu kyllä. Se teki kotona niinko kaikki ne kokeet ja sitten ne lähetettiin sinne meijerille. Sillä oli koneet mukana. Se teki ne aina kerran kuukauteen. Kerran kuukauteen kesät talvet se kulki. Sitten se oli aina kesälomakin, niinku kaikilla muillakin.
Muistatko muuten tämän tarkkailukarjakon nimeä?
En muista nimeä. Ulkonäöltä muistan hirveen hyvin
Muistatko, kuinka paljon kylältä kuului tähän Karjantarkkailuyhdistykseen tai Karjanhoito- yhdistykseen? Kumpi se nyt sitten oli?
Kyllä se Karjanhoitoyhdistys oli. Siihen kuulu kenellä oli niinkon suuremmat karjat, muut ei siihen kuulunut. Kyll' siihe aika suuri osa kylästä kuulu.
Sitten vielä tähän karjan jalostukseen. Siellähän oli ilmeisesti Sonniyhdistys.
Siellä oli Karjanhoitoyhdistys ja enimmäkseen siellä oli Ayshire-karjaa. Semmonen kävi se yhdistyksen tarkkailukarjakko. Sitä haettiin aina, kutka kuuluivat siihen yhdistykseen. Siihe piti liittyä jäseneksi ja niillä oli omat maksunsa. Anton Typöllä se asu kyllä. Se teki kotona niinko kaikki ne kokeet ja sitten ne lähetettiin sinne meijerille. Sillä oli koneet mukana. Se teki ne aina kerran kuukauteen. Kerran kuukauteen kesät talvet se kulki. Sitten se oli aina kesälomakin, niinku kaikilla muillakin.
Muistatko muuten tämän tarkkailukarjakon nimeä?
En muista nimeä. Ulkonäöltä muistan hirveen hyvin
Muistatko, kuinka paljon kylältä kuului tähän Karjantarkkailuyhdistykseen tai Karjanhoito- yhdistykseen? Kumpi se nyt sitten oli?
Kyllä se Karjanhoitoyhdistys oli. Siihen kuulu kenellä oli niinkon suuremmat karjat, muut ei siihen kuulunut. Kyll' siihe aika suuri osa kylästä kuulu.
Sitten vielä tähän karjan jalostukseen. Siellähän oli ilmeisesti Sonniyhdistys.
Mitä siitä tulee mieleen?
Siellä oli Sonniyhdistys. Tässä Kujalan talossa asui se sonni. Se oli hirvittävän iso. Ja oli siellä myös Oriyhdistyskin ja sekin oli varmaan siellä Kujalassa, kun siellä oli myös hevosjalostus.
Miten siellä kylällä liikuttiin ennen sotia ja tässä sotien välillä?
No siinä liikenteessä oli ne jalat ensimmäiseksi. Käveltiin hirveen paljon, eikä katsottu matkan pituutta. Sitten tulivat polkupyörät, mutteivät vanhimmat ihmiset ajaneet polkupyörällä. Polkupyörät lisääntyivät, että niitä oli nuorisolla, miehillä enemmän kuin naisilla. Hevonen oli hirveen tärkee. Sillä mentii kesällä ja sillä mentiin talvella. Sillä mentiin aina.
Siellä oli Sonniyhdistys. Tässä Kujalan talossa asui se sonni. Se oli hirvittävän iso. Ja oli siellä myös Oriyhdistyskin ja sekin oli varmaan siellä Kujalassa, kun siellä oli myös hevosjalostus.
Miten siellä kylällä liikuttiin ennen sotia ja tässä sotien välillä?
No siinä liikenteessä oli ne jalat ensimmäiseksi. Käveltiin hirveen paljon, eikä katsottu matkan pituutta. Sitten tulivat polkupyörät, mutteivät vanhimmat ihmiset ajaneet polkupyörällä. Polkupyörät lisääntyivät, että niitä oli nuorisolla, miehillä enemmän kuin naisilla. Hevonen oli hirveen tärkee. Sillä mentii kesällä ja sillä mentiin talvella. Sillä mentiin aina.
Autoja ennen sotia, tommosia henkilöautoja, ei ollut. Yksi oli ennen sotia varmaan, tällä Lauri Kosolla oli kuoma-auto. Sillä hän enemmän ajoi niinku puutavaraa. Osuuskauppa kuljetti tavaraa enimmäkseen omilla kuorma-autoilla.
Kerropa, kenellä oli Laihajärvellä ensimmäinen polkupyörä?
No en muista kenellä oli ensimmäinen polkupyörä, mutta muistan sen, kun isäni on kertonut ett tämä Martti Vilamaa ja meidän isä. Heill oli ensimmäiset polkupyörät. En tiedä vuosilukuakaan. Ne oli sellaset, että etupyörä oli hirveen iso ja takapyörä oli semmonen pikkunen. En tiedä vuosilukua, mutta olen nähnyt jostain valokuvan siitä.
Kerropa, kenellä oli Laihajärvellä ensimmäinen polkupyörä?
No en muista kenellä oli ensimmäinen polkupyörä, mutta muistan sen, kun isäni on kertonut ett tämä Martti Vilamaa ja meidän isä. Heill oli ensimmäiset polkupyörät. En tiedä vuosilukuakaan. Ne oli sellaset, että etupyörä oli hirveen iso ja takapyörä oli semmonen pikkunen. En tiedä vuosilukua, mutta olen nähnyt jostain valokuvan siitä.
 |
| Vilamaa Martti ja Alma. Kuva: Sylvi Koso |
Ilmeisesti pyörissä oli kovat renkaat?
En ole nähnyt sitä pyörää, että oliko siinä täytetyt renkaat, vai oliko siinä ilmaa. Eiköhän ne olleet täytetyt, vähän epäillen silleen.
Lauri Kuuselan (Koson) kuorma-auto. Kerrotko siitä jotain, hän ajoi ilmeisesti puutavaraa?
No tämä Lauri Koso ajoi enimmäkseen puutavaraa.
Mihinkä päin hän Laihajärveltä puutavaraa ajoi?
Laihajärveltä hän ajoi sinne Viipuriin ja Uuraaseen, missä ne sitten lastattiin. Meniköhän ne sitten Viroon, vai mihinkä. Ehkä sinne päin.
Jutellaan sitten kylän tapahtumista. Siellä oli myöskin kylänluvut. Mitä niistä muistuu mieleen?
Kylänluvut oli semmonen, se on vieläkin toiminnassa. Ne oli aina siinä kevättalvella. Oli semmonen kylänlukupiiri ja niitä oli aina vuorotellen taloissa. Pappiakin silloin kuljetettiin ja hevosella haettiin. Ne papit oli aina viikon retkessä, kylästä kylään niitä vietiin. Ne yöpy taloissa. Ne piti ruokkia ja niillen petit ja kaikki. Mutt ei nekään olleet kaikis taloissa, muuta kun semmosissa suuremmissa. Siellä oli paljon väkee. Koulustakin piti aina kylänlukuun mennä. Ei päässyt rippikouluun. Katekismus piti lukea, kuka aiko mennä rippikouluun. Katekismus piti osata kannesta kanteen. Ne kuulustelivat jossain eri huoneessa sitten, kuka hyväksyttiin kylänluvuissa. Ei sinnekään kaikki päässeet, jos ei osant sitä katekismusta.
Sitten siellä oli ruokakin kylänluvuissa. Nehän olivat aina sellaset kylän pidot. Sitten sinne tuli sellainen pullakauppias. Se oli sellanen kuuro pariskunta ja sieltä aina ostettiin sitä pullaa. Muistuu mieleen, kuinka se oli hyvää, kun sai sitä kotipullaa.
Vuoden 1930 rippikoulutyttöjä Säkkijärveltä. Kuvassa: Laaksonen Laila, Fossin Meeri, Kaukiainen Aini, Koso Alli, Malber Lyyli, Suni Selma,
Parkko Katri, Iivanainen Aune, Jukka Vieno. Kuva: Pertti T
Kysyisin häistä ja häätavoista. Miten niitä kylällä vietettiin?
Morsiammen kotona oli, sanottiin läksiäiset ja sielläkin tanssittiin. Ne oli aina aamupäivällä. Sieltä sitten lähdettiin kirkolle vihille, tai harvoin pappi tuli sinne (kotiin). Sanottiin Pukin lsuksi, joka soitti sellaista vinkuvaa viulua. Häntä ei tarvinut pyytää, hän kun tiesi , niin hän tuli. Hän kulki sen viulunsa kanssa morsiusparin edellä ja soitti sitä viuluaan. Iltapäivällä alko se häätapahtuma. Tavallisesti oli ruokana hernekeittova, ruisleipää ja niitä syötiin. Minä kun olin lapsenna, en löytännä lusikkaa, niin mummo toi minulle sellasen ison puulusikan. Minä kummastelin sitä, mutt minä sillä. Se oli aika hämärä ilta siellä pihalla, muu kyl miä söin sen puulusikan kans.
Minä kysyn tästä viulunsoittajasta, soittiko hän sillä välillä, kun pari tuli vihiltä häätaloon?
Sillä välillä ennen sitä vihkimistä, kun ne lähti sen morsiammen kotonta. Sillo se soitti sen viulun kans ja hän meni mistä tiesi.
Soittiko hän häissä sitten tanssiaikana?
Ei. Siellä oli tavalliset haitarinsoittajat. Tai siellä voi olla nämä Jarvan veljekset, haitarin ja viulun soittaja. He olivat kylän suositut soittajat.
Morsiammen kotona oli, sanottiin läksiäiset ja sielläkin tanssittiin. Ne oli aina aamupäivällä. Sieltä sitten lähdettiin kirkolle vihille, tai harvoin pappi tuli sinne (kotiin). Sanottiin Pukin lsuksi, joka soitti sellaista vinkuvaa viulua. Häntä ei tarvinut pyytää, hän kun tiesi , niin hän tuli. Hän kulki sen viulunsa kanssa morsiusparin edellä ja soitti sitä viuluaan. Iltapäivällä alko se häätapahtuma. Tavallisesti oli ruokana hernekeittova, ruisleipää ja niitä syötiin. Minä kun olin lapsenna, en löytännä lusikkaa, niin mummo toi minulle sellasen ison puulusikan. Minä kummastelin sitä, mutt minä sillä. Se oli aika hämärä ilta siellä pihalla, muu kyl miä söin sen puulusikan kans.
Minä kysyn tästä viulunsoittajasta, soittiko hän sillä välillä, kun pari tuli vihiltä häätaloon?
Sillä välillä ennen sitä vihkimistä, kun ne lähti sen morsiammen kotonta. Sillo se soitti sen viulun kans ja hän meni mistä tiesi.
Soittiko hän häissä sitten tanssiaikana?
Ei. Siellä oli tavalliset haitarinsoittajat. Tai siellä voi olla nämä Jarvan veljekset, haitarin ja viulun soittaja. He olivat kylän suositut soittajat.
Miten kyläillä vietettiin hautajaisia, kun joku kuoli?
Kuoleman tapaus kylällä, niin hautajaiset vietettiin aina siinä vainajan kotona. Ruumis säilytettiin kotona jossain aitassa. Ei sitä viety mihinkään. Hautajaispäivän aamuna vainaja kannettiin pihalle ja laitettiin sellaselle korokkeelle. Sitten kuuset, semmoset nuoret kuuset siihen maahan pystyyn. Arkku oli avonaisena. Sitä sai hautajaisvieraat siinä katsella. Laulettiin virsi ennenkun lähdettiin tai suljettiin se arkku. Hautajaisväelle tarjottiin kahvit ennen kirkolle lähtöä. Kesällä tavallisesti mentiin hevosilla rattailla ja talvella reen kans koska siit tultiin sieltä siunaustilaisuudesta. Sitten tultiin taas sinne surutaloon. Siellä oli sitten ruoka ja kahvit. Sielläkin vielä laulettiin.
Kysyisin kansalaissodan aikaa … -17. Sinä olit silloin kolmen vanha. Onko sinulla siltä ajalta mitään omakohtaista muistoa tai kuultuja asioita, mitä siellä kylällä silloin tapahtui?
No sitten kun tuli tämä aseellinen, koulusta opettaja lähetti lapset kotia, että nyt tulevat punaiset kylälle, että kaikkien on mentävä johonkin pakoon. Minut oli puettu semmoseen valtavan pitkään villapaitaan. Minun piti ikkunassa vahtia, että jos jotain tulee pellon yli niin sitten meidän on mentävä metsään. Isä oli vienyt viljaa pellolle sellaisiin tynnyreihin piiloon. Vanhemmat kulkivat hirveän hätissään, mut sitten tuli tieto ennen iltaa, että ei tarvi lähteäkkään. Etteivät ne tulleetkaan tänne kylään. Siinä meni se sitten. Hirveesti siihen aikaanki vanhat vaikuttivat vanhoihin aikuisiin ihmisiin. Siellähän on se Uudenkaupungin rauha meidän kylällä vieläkin.
Oliko Laihajärven kylällä mitään sotilaallista toimintaa tai oletko kuullut sellaisesta?
Siintä en tiedä, että olisko tästä Laihajärven kylästä ketään pidätetty. Mutta Laihajärveenhän kuulu ne Toivarin talot, mistä on minun mieheni. Ilmarin isän olivat vieneet. Kun tuli rauha, niin ne pääsi sieltä pois. Kävellen niiden piti sieltä kotia tulla.
Tiesitkö, osallistuiko jommalle kummalle puolelle laihajärveläisiä miehiä?
Punaisten tai valkoisten puolelle. Suurin osa varmaan valkoisten puolelle. En tiedä, jos ei jotain piilo-semmosta ollut. Ei siellä ollut tommosta.
Siellä Hietaankankaalla oli lava ja uusi tuli Latakankankaalle. Voitko näistä kertoa jotakin?
No siellä Hietaankankaalla oli. Se oli semmonen neliskulmainen lava. Siellä oli kesällä aina juhannuksena iso juhannuskokko. Siellä oli iso kenttä ja siinä oli tasanen hiekka. Haitari siellä aina soitti ja siellä oli paljon väkeä. Mutta sitten tämä huvipaikka kävi vanhaksi ja huonoksi. Kylä päätti, että tehdään tänne Latakankankaalle uusi. Tämä oli sellainen kulmikkainen ja siinä oli sellaiset seinät. Ne nostettiin aina syksyllä. Siellä oli syksyllä aina hirveän kauan jotain iltamia. Kesällä laskettiin taas ne seinät alas. Siellä kävi myös puhujia. On siellä käynyt myös Urho Kekkonenkin puhumassa. On siellä käynyt Dallapeekin soittamassa ja valtava paljon pitkistäkin matkoista sinne tuli kyllä näitä huvivieraita. Siellä oli putkakin, mutt en tiedä olisko siellä putkassa kukaan vieraillut yötä. Ei siellä järjestyshäiriöitäkään suuremmin ollut. Järjestysmiehiähän täytyy olla tuollaisessa huvipaikassa jo lain puolesta. Siihen aikaan ei sanottu mistään tommosesta ravintolasta, eikä mistään. Se oli oikein tommonen puhvetti. Siellä oli limonaatia ja rinkeleitä. Eikä nuorisolla ollut siihen aikaan hirveen paljon rahaakaan. Viitonen sinne oli sisäänpääsy ja sitten limsarahat päälle. Jalkasin ne kylästä sinne kasaantu ihan järven ympäryksestä ja kellä oli pyörät, niin pojat veivät likkoja sen pyöräntangon päällä.
Kuoleman tapaus kylällä, niin hautajaiset vietettiin aina siinä vainajan kotona. Ruumis säilytettiin kotona jossain aitassa. Ei sitä viety mihinkään. Hautajaispäivän aamuna vainaja kannettiin pihalle ja laitettiin sellaselle korokkeelle. Sitten kuuset, semmoset nuoret kuuset siihen maahan pystyyn. Arkku oli avonaisena. Sitä sai hautajaisvieraat siinä katsella. Laulettiin virsi ennenkun lähdettiin tai suljettiin se arkku. Hautajaisväelle tarjottiin kahvit ennen kirkolle lähtöä. Kesällä tavallisesti mentiin hevosilla rattailla ja talvella reen kans koska siit tultiin sieltä siunaustilaisuudesta. Sitten tultiin taas sinne surutaloon. Siellä oli sitten ruoka ja kahvit. Sielläkin vielä laulettiin.
Kysyisin kansalaissodan aikaa … -17. Sinä olit silloin kolmen vanha. Onko sinulla siltä ajalta mitään omakohtaista muistoa tai kuultuja asioita, mitä siellä kylällä silloin tapahtui?
No sitten kun tuli tämä aseellinen, koulusta opettaja lähetti lapset kotia, että nyt tulevat punaiset kylälle, että kaikkien on mentävä johonkin pakoon. Minut oli puettu semmoseen valtavan pitkään villapaitaan. Minun piti ikkunassa vahtia, että jos jotain tulee pellon yli niin sitten meidän on mentävä metsään. Isä oli vienyt viljaa pellolle sellaisiin tynnyreihin piiloon. Vanhemmat kulkivat hirveän hätissään, mut sitten tuli tieto ennen iltaa, että ei tarvi lähteäkkään. Etteivät ne tulleetkaan tänne kylään. Siinä meni se sitten. Hirveesti siihen aikaanki vanhat vaikuttivat vanhoihin aikuisiin ihmisiin. Siellähän on se Uudenkaupungin rauha meidän kylällä vieläkin.
Oliko Laihajärven kylällä mitään sotilaallista toimintaa tai oletko kuullut sellaisesta?
Siintä en tiedä, että olisko tästä Laihajärven kylästä ketään pidätetty. Mutta Laihajärveenhän kuulu ne Toivarin talot, mistä on minun mieheni. Ilmarin isän olivat vieneet. Kun tuli rauha, niin ne pääsi sieltä pois. Kävellen niiden piti sieltä kotia tulla.
Tiesitkö, osallistuiko jommalle kummalle puolelle laihajärveläisiä miehiä?
Punaisten tai valkoisten puolelle. Suurin osa varmaan valkoisten puolelle. En tiedä, jos ei jotain piilo-semmosta ollut. Ei siellä ollut tommosta.
Siellä Hietaankankaalla oli lava ja uusi tuli Latakankankaalle. Voitko näistä kertoa jotakin?
No siellä Hietaankankaalla oli. Se oli semmonen neliskulmainen lava. Siellä oli kesällä aina juhannuksena iso juhannuskokko. Siellä oli iso kenttä ja siinä oli tasanen hiekka. Haitari siellä aina soitti ja siellä oli paljon väkeä. Mutta sitten tämä huvipaikka kävi vanhaksi ja huonoksi. Kylä päätti, että tehdään tänne Latakankankaalle uusi. Tämä oli sellainen kulmikkainen ja siinä oli sellaiset seinät. Ne nostettiin aina syksyllä. Siellä oli syksyllä aina hirveän kauan jotain iltamia. Kesällä laskettiin taas ne seinät alas. Siellä kävi myös puhujia. On siellä käynyt myös Urho Kekkonenkin puhumassa. On siellä käynyt Dallapeekin soittamassa ja valtava paljon pitkistäkin matkoista sinne tuli kyllä näitä huvivieraita. Siellä oli putkakin, mutt en tiedä olisko siellä putkassa kukaan vieraillut yötä. Ei siellä järjestyshäiriöitäkään suuremmin ollut. Järjestysmiehiähän täytyy olla tuollaisessa huvipaikassa jo lain puolesta. Siihen aikaan ei sanottu mistään tommosesta ravintolasta, eikä mistään. Se oli oikein tommonen puhvetti. Siellä oli limonaatia ja rinkeleitä. Eikä nuorisolla ollut siihen aikaan hirveen paljon rahaakaan. Viitonen sinne oli sisäänpääsy ja sitten limsarahat päälle. Jalkasin ne kylästä sinne kasaantu ihan järven ympäryksestä ja kellä oli pyörät, niin pojat veivät likkoja sen pyöräntangon päällä.
 |
| Orkesteri Laihajärven lavalla. Kuva: Raimo K |
Kuka omisti nämä lavat ja kuka järjesti näitä huvitilaisuuksia?
Eiköhän se nuorisoseura järjestänyt ja sitten VPK.
(Laihajärven kylätoimikunta. Alli Koson haastattelu Lohjalla 02.11.1994).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti