Mitä siulle tulee mieleen siitä rauhanteon ajasta, sillo ku loppu tää jatkosota? Missä työ olitte sillon?
Myö oltiin sillon Perniössä, ku jatkosota loppu. Sillo ku talvisota loppu, ni sillon myö oltiin tuolla Merikarvialla. En tiiä kuin paljon se sitte lapsiin leikkiin vaikutti se sota ja kun käytiin sankarihautajaisia kattomassa, et myö koko se kevät sillon 1940 myö leikittiin vaan hautajaisia. Vanhat ihmiset sanovat aina, et se tietää hautajaisia -niinhän se nyt meilläkii tieskiin, mut sitä mie en varsinaisest muista sitä rauhan tuloa muuta ku et sit isä tul.
Mut se -44, ni se sillon, ku rauha tuli, ni mie olin 13 vanha ja myö oltiin sillon kesäkuussa 19. päivä lähetty kotoa ja myö oltiin sitte lapset ja isän äiti, joka ol sillon 77, ni meiät laitettiin evakkoon ja äiti jäi karjan kans. Myö sitte pääyttiin Perniöön Teijon tehtaille ja tuota myö ei sitte kolmeen kuukauteen saatu äitiin yhteyttä, ku äiti jäi karjan kanssa. Kolme lehmääks meillä sillo ol ja se ol pääst takasiin Laihalle ja ne sai sillon tehä kesällä siellä niitä viljoja korjata pois ja heiniä. Sitko siel ol sitä sotaväkeä olt apuna, et siel ol sit sitä työvoimaakii. Se postin kulku siirty silleen, ku se ennen tul Säkkijärven kautta ja sit se ol siirtyntkii, et se kulki Virojoen kautta, ni ei myö saatu äitiin mittää yhteyttä. Ni sit äitin sisko asu, ol evakossa Kemiössä Säkkijärven pankin kans. Se sitte meiät löys, sit myö tuota vähän ennen vissiin sitä rauhan tekoa sit saatiin yhteys äitiin.
Mut se -44, ni se sillon, ku rauha tuli, ni mie olin 13 vanha ja myö oltiin sillon kesäkuussa 19. päivä lähetty kotoa ja myö oltiin sitte lapset ja isän äiti, joka ol sillon 77, ni meiät laitettiin evakkoon ja äiti jäi karjan kans. Myö sitte pääyttiin Perniöön Teijon tehtaille ja tuota myö ei sitte kolmeen kuukauteen saatu äitiin yhteyttä, ku äiti jäi karjan kanssa. Kolme lehmääks meillä sillo ol ja se ol pääst takasiin Laihalle ja ne sai sillon tehä kesällä siellä niitä viljoja korjata pois ja heiniä. Sitko siel ol sitä sotaväkeä olt apuna, et siel ol sit sitä työvoimaakii. Se postin kulku siirty silleen, ku se ennen tul Säkkijärven kautta ja sit se ol siirtyntkii, et se kulki Virojoen kautta, ni ei myö saatu äitiin mittää yhteyttä. Ni sit äitin sisko asu, ol evakossa Kemiössä Säkkijärven pankin kans. Se sitte meiät löys, sit myö tuota vähän ennen vissiin sitä rauhan tekoa sit saatiin yhteys äitiin.
No sit tul se rauha ja tuota mie muistan. Se ol illalla kymmenen uutisissa, ne luki niitä rauhan ehtoja ja mie ymmärsin varsin hyvin, mitä ne meinaa. Mie yöpaitasillaan seisoin siinnä niien toisiin evakkojen huoneen ovella, ku niil ol radio. Mie tajusin, et meil ei oo taas ennää kotia. Sit äiti tuli ja se tais yhen kerran käyä ja Siviä-täti tais meiät tuua pois -et äiti ol täällä karjan kans ja Siviä-täti miehensä kans meiät toi pois. Myö mäntiin Joutsenkoskelle sinne äitin veljelle, missä myö sit asuttiin siihen -49 kesäkuun 13. päivään saakka ja sit tultiin tänne Lahteen.
No työ olitte ihan lapset keskenään siellä.
No työ olitte ihan lapset keskenään siellä.
Siinä varmaan monta kertaa tuli mieleen, kun ei saanu äitiin yhteyttä?
Myö oltiin lapset keskenään ja vanha mamma. Mut ihmeesti sitä sit kuitenkii, ku meit ol monta perettä samas talossa, siin ol säkkijärveläisiä. Laihaltakkii ol tuo Paavoin Hilma ja tuota en mie muista, et mie oisin sen millään lailla niin ikävännä kokent. Mie en nähtäväst sitä ymmärtänt, niinkun aikuinen sen aattelee. Sitä mie oon nyt jälkeenpäin ihmetelt, että mitä myö yleensä syötiin ja miten myö yleensä tultiin toimeen, mut ollaanhan myö tultu. Jokkainen tyttäristä ellää, no mamma nyt män pois omalla ajallaan.
Mie oon monta kertaa aatellu, kun on haastateltu, että mitenkä se sillon se rahapuoli pelas?
Lähetettiinkö teillä paljon joulukortteja?
Ei niitä paljon lähetetty. Joillekii ihan tuota, oisko nyt kymmenkunta tai silleen, ihan näille lähimmille ja sit joillekkii ystäville.
(Laihajärven kylätoimikunta, Ellin haastattelu Lahdessa 18.3.1996)
Myö oltiin lapset keskenään ja vanha mamma. Mut ihmeesti sitä sit kuitenkii, ku meit ol monta perettä samas talossa, siin ol säkkijärveläisiä. Laihaltakkii ol tuo Paavoin Hilma ja tuota en mie muista, et mie oisin sen millään lailla niin ikävännä kokent. Mie en nähtäväst sitä ymmärtänt, niinkun aikuinen sen aattelee. Sitä mie oon nyt jälkeenpäin ihmetelt, että mitä myö yleensä syötiin ja miten myö yleensä tultiin toimeen, mut ollaanhan myö tultu. Jokkainen tyttäristä ellää, no mamma nyt män pois omalla ajallaan.
 |
| Hailin kolmoset Laihajärvellä 1930-luvun puolivälissä. Pirkko, Kirsti ja Terttu. Kuva: Antti Autio |
Pitihän sitä jotain varmaan ostaakin, niin mistä sitä rahaa sai?
Pankki lähti sieltä evakkoon, niin mistä rahaa saatiin?
Mie en tiiä, et minkä verran meillä sit ol. Ei meillä paljon sit rahaa olt, ko myö lähettiin ja mikä hämminki siin sit käi, että meil ol kaks yleisostokorttiakkii vaan mukanna. Mut sit mie muistan, ettei siit kovin kauan mänt, ni sit myö saatiin sellaista avustusta sieltä, jostain virastosta, että mie sit sain. Mamman piti kirjoittaa sit, ku hää ol ainoa täysikäinen, ni mamman piti se anomus allekirjoittaa ja sieltä mie sit hain Perniön kirkolta rahhaa, että mie sit tulin jotenkii niien tyttöjenkii kans, et ostin kangastakkii kaupasta ja muistan, en mie tiiä, et millä mie sit ompelin, mut kun ne läksivät kouluu, ni Kirstille ja Pirkolle ompelin jonkuun näköset hameet.
Mie en tiiä, et minkä verran meillä sit ol. Ei meillä paljon sit rahaa olt, ko myö lähettiin ja mikä hämminki siin sit käi, että meil ol kaks yleisostokorttiakkii vaan mukanna. Mut sit mie muistan, ettei siit kovin kauan mänt, ni sit myö saatiin sellaista avustusta sieltä, jostain virastosta, että mie sit sain. Mamman piti kirjoittaa sit, ku hää ol ainoa täysikäinen, ni mamman piti se anomus allekirjoittaa ja sieltä mie sit hain Perniön kirkolta rahhaa, että mie sit tulin jotenkii niien tyttöjenkii kans, et ostin kangastakkii kaupasta ja muistan, en mie tiiä, et millä mie sit ompelin, mut kun ne läksivät kouluu, ni Kirstille ja Pirkolle ompelin jonkuun näköset hameet.
 |
| Valtion yleisostokortti, Raija Koso. |
Eiks sillo sotien jälkeen saatu Amerikasta jotain paketteja, Amerikan avustusta?
No sitähän ol sitä, mitä apua se nyt ol, olks se Marshall-apua. Yhen kerran myö Ylämaal ollessaan, oltiin sit jo Ylämaalla, se ol sitä jälkeist aikaa ja tuota yks sellain peitto, mis ol pumpulikankaasta toinen puol ja toinen puol ol tehty niinko sellasest villavammast kankaast tilkuista. Ei siin olt mittää täytettä välissä. Se myö saatiin ja sit yks putki jottain ihmeellistä ainetta ja kun myö ei tietty, mikä se ol ja me maistettiin, ni se kun ol hyvvää, ni myö syötiin se. Se ol hammastahnaa.
Kertositko teiän talon sisustuksesta. Sehän oli iso talo ja huoneita oli paljon. Kuinka paljon?
No niitä tais olla kymmen yksinlukkein, kun mie katoin just eilen noist korvauspaperiista. Sinne ol pantu, et 10 huonetta, ni mie rupesin laskemaan, et olks se tosissaan niin, ni kyl se sit ol. Se ol kahella kuistilla. Se on ennen ollu se vieraskuisti, mut sitte se oli mamman kuisti ja siellä oli, mammalla oli kolme huonetta ja eteinen ja tuota sit meil ol iso tupa. Se ol jottain 7,20 x 7,20, mitä se ois olt ja sit ol keittiö ja sitte neljä kammaria ja tuota isossa tuvassa sehän nyt ol se tavallinen kalustus. Siin ol ne pitkät penkit kahella seinällä. Ku ovesta mäntiin, ni oikealla puolella pihan puolella seinällä ol pitkä penkki ja sit ol siitä jatku kulmanna siihen päätyyn ja sit siel ol toinen pitkä penkki. Iso pöytä ja sit siin ol, ku meil ol niitä palvelijoita ja renkiä, ni siellä vasemman puoleises nurkassa, ni siel ol sit palvelijoin sänky ja renkiin sänky ol vasemmalla seinällä samas huoneessa. Sit ol iso oikein iso se leivinuuni ja hella siinnä ja vessaavi sit oven pielessä. Se ol se tupa sellainen, hyvin yksinkertainen. Kiikkutuoli keskel lattiaa ja sit talvel kangaspuita, kun kankaita kuottiin. Se ol sit sillo ko ne ol tehneet sen remontin.
No sitähän ol sitä, mitä apua se nyt ol, olks se Marshall-apua. Yhen kerran myö Ylämaal ollessaan, oltiin sit jo Ylämaalla, se ol sitä jälkeist aikaa ja tuota yks sellain peitto, mis ol pumpulikankaasta toinen puol ja toinen puol ol tehty niinko sellasest villavammast kankaast tilkuista. Ei siin olt mittää täytettä välissä. Se myö saatiin ja sit yks putki jottain ihmeellistä ainetta ja kun myö ei tietty, mikä se ol ja me maistettiin, ni se kun ol hyvvää, ni myö syötiin se. Se ol hammastahnaa.
Kertositko teiän talon sisustuksesta. Sehän oli iso talo ja huoneita oli paljon. Kuinka paljon?
No niitä tais olla kymmen yksinlukkein, kun mie katoin just eilen noist korvauspaperiista. Sinne ol pantu, et 10 huonetta, ni mie rupesin laskemaan, et olks se tosissaan niin, ni kyl se sit ol. Se ol kahella kuistilla. Se on ennen ollu se vieraskuisti, mut sitte se oli mamman kuisti ja siellä oli, mammalla oli kolme huonetta ja eteinen ja tuota sit meil ol iso tupa. Se ol jottain 7,20 x 7,20, mitä se ois olt ja sit ol keittiö ja sitte neljä kammaria ja tuota isossa tuvassa sehän nyt ol se tavallinen kalustus. Siin ol ne pitkät penkit kahella seinällä. Ku ovesta mäntiin, ni oikealla puolella pihan puolella seinällä ol pitkä penkki ja sit ol siitä jatku kulmanna siihen päätyyn ja sit siel ol toinen pitkä penkki. Iso pöytä ja sit siin ol, ku meil ol niitä palvelijoita ja renkiä, ni siellä vasemman puoleises nurkassa, ni siel ol sit palvelijoin sänky ja renkiin sänky ol vasemmalla seinällä samas huoneessa. Sit ol iso oikein iso se leivinuuni ja hella siinnä ja vessaavi sit oven pielessä. Se ol se tupa sellainen, hyvin yksinkertainen. Kiikkutuoli keskel lattiaa ja sit talvel kangaspuita, kun kankaita kuottiin. Se ol sit sillo ko ne ol tehneet sen remontin.
Kolmekymmentseittemänk ne sen sit teki, ko ne uusi kaikkia niit alushirsiäkkii ja lattiat ja kaik ol aukki. Ni sen jälkeen ol ainakii sitte, että ol niinko puolpanelii ja tapetti yläpuolella ja tuota olks se sit pinkopahvista tehty sinne kattoon, ko siellä ne parrutkii näky sitte kuitenkii. Puulattia, maalattu lattia. Kuusruutuset ikkunat, kaks rinnan ja kolme päällekkäin, niit ol viis, että pihan puolel ol kaks ja päädys ol kaks ja puutarhan puolel ol sitte yks ikkuna, ku siel ol sit jo uuni.
 |
| Iivari Haili vanhimman tyttärensa Ellin ja talon rengin kanssa pihamaalla Laihajärvellä. |
Pitkät räsymatot laiast laitaan lattialla. No keittiö ol ensikskii, ni siin ol vaan sitte ruokapöytä ja hella ol nurkassa. Mie en muista niit kaappia, et minkälaisia, mut sit vasemmal seinäl ol se separaattori ja aina sit siihen separaattorin hurinaan heräs, ko meiän makkookammar ol sen seinän takanna ja tuota ko se ol niinko neljään jaattu sellanen iso tupa, ko se ol vissiin useammassa jatkost tehty se rakennus. Perimätieto kertoo, et siin on olt ensiks tupa ja sit se on pantu neljään ossaan, et siintä tul niinko neljä kammaria ja se ol kahella uunilla, että se on kyl paljon mahollista, et se on silleen tehty. Se eskammar se ei olt muuta ko, et siin ol joku naulakko ja yks piironki, mut sit siitä oikialle, ni siinä ol meiän makuukammar. Ne ol sen verran pieniä, et se ol sit niin täyssänkyjä, ku meitä monta ol, seittemän henkeä yksinlukkein siinnä, ettei siin olt ko käytävä välis. Sit mäntiin eskammarist etteenpäin, ni sit ol välkammari. Siitä jatku mamman puolelle ovi, mut se ol kiinni. Siin ol sohva eessä ja pöytä ja siitä ku mäntiin oikialle, ni siel ol sitte vieraskammari. Siel ol, en mie niitä kaappia niin muista, mut siel ol sellanen seslonki, jousiista rakennettu sellainen, et siitä sai vuoteen. Makkuukammaris ol pesukomotti. Ikkunoilla oli kukkalautoja ja kovasti pelakuita ja mitä lie ollu ja iso viikus tuvassa. Mie ko oon kuulemma kuriton laps olt, ni mie aina sit pienennä, mie muistan ite, ku silmä vältti, ni viikuksen lehti poikki, ku siitä tul sitä maitoa, mut sit miun piti aina joka lauantai pyyhkiä ne viikuksen lehet.
Kuinka usein näitä huoneita siivottiin?
Lakaistiinko joka päivä, vai oliko määrätty viikonpäivä, kun siivottiin enemmän?
Kyl tupa pit lakasta joka päivä, mut en mie sit muista sitä ennen sottaa aikaa. Ehä meil sit ko välil oltiin ollu käytös varsinaisesti ku tupa, ku ne ol kaikki niin revitty ja raastettu, ni ei niit ehtint korjauttaa. Mut se oli kyllä tarkkaa. Mie muistan kerrankii, mie olin vähän hutiloien lakassu ja siellä penkkiin alla ol sit sanomalehtiä, tytöt ol tehneet, silpunneet paperia, sain lakasta uuestaan.
Vettähän ei siihen aikaan varmaan tullu sisälle?
Se piti kantaa. Ei, se piti kantaa mennen tullen.
Minkälainen valaistus teillä oli? Oliks sähköt ennen sotia?
Oli meillä ennen sotia sähköt. Ei nyt olt jatkosodan aikanna, eikä meil olt ees radioa, että kun toisiilla ol niitä karbiidilamppuja, mut meil ei olt niitäkään, et mie muistan sellaisenkii ajan, ol meillä kunnon öljylamppukii, mut ku sitä öljyä vähän sai ni meil ol mustepullosta tehty se lamppu. Siihe korkkiiin vaan sähköjohon pää, mistä sitä peltiä ja sinne pumpulilankaa ja se sit uunin ranssille, ni ehän siinnä sit ihan päin mänty sitte toisiinsa. Sen verran näk. Kyl ne savutti, mut niist sit pit pittää niist syvämmist huolta. Mut ku meil ei olt miehiä, ni ei meil olt, toiset tais pittää pärreitäkkii, mut ei äiti varmaan ois uskaltant pärreitä luottaakaan, ku paljon lapsiani tuota. Ei meil pärreitä olt
Kun tulitte talvisodan jälkeen takaisin sinne Laihajärvelle, sanoit asuinrakennuksen olleen huonosti hoidetun. Minkälaisessa kunnossa olivat nää pellot? Olivatko ne pusikoituneet?
No ojat ol pusikoitunu, ei ne sarat vielä olleet kerinneet, mutta miust tuntuu, mie tietyst katoin lapsen horisontist sitä, et miust tuntuu, et ne ol hurjankii pitkiä, mut ei kai ne nyt hurjan pitkiiks parissa vuuessa olleet ne pajut kerinneet, kylhä paju on kovvaa kasvamaan, mut mitä se lie sormen paksuista olt, mut kyl ne ol miust tuntuu niiko ne ojat ois kaik olleet sitä täys, et niitä sitte vesurilla Hermusen Marikii hakkas, minkä kerkis sitte muilta töiltä, ku se ol sit meillä niinku apuna työväkenä, ku meil ei olt varsinaist työväkeä ku äiti ja sit myö alaikäiset.
Jotkut on kertonu, et ei meinannu nähdä niinku toiselta saralta toiselle saralle, et missä oli oikein hyvin päässy paju leviämää.
No kyl ne miusta ja, ni kyl ne koko tiuhaan ol.
Teillä alettiin sitten kuitenkin maata viljelemään. Oliks teillä minkälainen karja sitte siellä?
Alettiin viljelemmää. Meil ol vaan yks lehmä ku myö mentiin. Sit äiti osti toisen lehmän ja sit ko se ensimmäinen lehmä poiki ni siitäkii sit kerkis jo kasvaa lehmä kolmanneks sitte ennen kun uuestaan jouuttiin lähtemään pois.
Sie mainitsit, et teit oli separaattori, minkä ääneen aina aamulla heräs. Teillä separoitiin maito ja mitä siitä sitten valmistettiin?
No sillon ennen sottaa, ni äiti teki voita ja meil ol joka toinen päivä kirnuaminen. Äiti teki voita sit sellasiiks, muotissa kilon pakettiiks ja sit ne vietiin. Niitä vietiin Laisinkyllään. Ja eiks se Kuntun Martti pitäny sitä voikauppaa sillon, vienny Viipuriin ennen sottaa. Ja mie muistan ku kerrankii, miul on ihan sellain selvä kuva, ku äiti pisti pyykkikorii, ol niitä kilon pakettia ja se läks Laisiinkyllään, se vissiin män Lavosen kauppaan. Kellarissa ne ol sit ne voit. Se ol niin kylmä, ne säily siellä. Ne vietiin heti sinne. Ei meiltä ainakaan viety maitonna. Kaikki ne separoitiin kotonna siilo ennen sottaa.
Kuinka usein näitä huoneita siivottiin?
Lakaistiinko joka päivä, vai oliko määrätty viikonpäivä, kun siivottiin enemmän?
Kyl tupa pit lakasta joka päivä, mut en mie sit muista sitä ennen sottaa aikaa. Ehä meil sit ko välil oltiin ollu käytös varsinaisesti ku tupa, ku ne ol kaikki niin revitty ja raastettu, ni ei niit ehtint korjauttaa. Mut se oli kyllä tarkkaa. Mie muistan kerrankii, mie olin vähän hutiloien lakassu ja siellä penkkiin alla ol sit sanomalehtiä, tytöt ol tehneet, silpunneet paperia, sain lakasta uuestaan.
Vettähän ei siihen aikaan varmaan tullu sisälle?
Se piti kantaa. Ei, se piti kantaa mennen tullen.
Minkälainen valaistus teillä oli? Oliks sähköt ennen sotia?
Oli meillä ennen sotia sähköt. Ei nyt olt jatkosodan aikanna, eikä meil olt ees radioa, että kun toisiilla ol niitä karbiidilamppuja, mut meil ei olt niitäkään, et mie muistan sellaisenkii ajan, ol meillä kunnon öljylamppukii, mut ku sitä öljyä vähän sai ni meil ol mustepullosta tehty se lamppu. Siihe korkkiiin vaan sähköjohon pää, mistä sitä peltiä ja sinne pumpulilankaa ja se sit uunin ranssille, ni ehän siinnä sit ihan päin mänty sitte toisiinsa. Sen verran näk. Kyl ne savutti, mut niist sit pit pittää niist syvämmist huolta. Mut ku meil ei olt miehiä, ni ei meil olt, toiset tais pittää pärreitäkkii, mut ei äiti varmaan ois uskaltant pärreitä luottaakaan, ku paljon lapsiani tuota. Ei meil pärreitä olt
Kun tulitte talvisodan jälkeen takaisin sinne Laihajärvelle, sanoit asuinrakennuksen olleen huonosti hoidetun. Minkälaisessa kunnossa olivat nää pellot? Olivatko ne pusikoituneet?
No ojat ol pusikoitunu, ei ne sarat vielä olleet kerinneet, mutta miust tuntuu, mie tietyst katoin lapsen horisontist sitä, et miust tuntuu, et ne ol hurjankii pitkiä, mut ei kai ne nyt hurjan pitkiiks parissa vuuessa olleet ne pajut kerinneet, kylhä paju on kovvaa kasvamaan, mut mitä se lie sormen paksuista olt, mut kyl ne ol miust tuntuu niiko ne ojat ois kaik olleet sitä täys, et niitä sitte vesurilla Hermusen Marikii hakkas, minkä kerkis sitte muilta töiltä, ku se ol sit meillä niinku apuna työväkenä, ku meil ei olt varsinaist työväkeä ku äiti ja sit myö alaikäiset.
Jotkut on kertonu, et ei meinannu nähdä niinku toiselta saralta toiselle saralle, et missä oli oikein hyvin päässy paju leviämää.
No kyl ne miusta ja, ni kyl ne koko tiuhaan ol.
Teillä alettiin sitten kuitenkin maata viljelemään. Oliks teillä minkälainen karja sitte siellä?
Alettiin viljelemmää. Meil ol vaan yks lehmä ku myö mentiin. Sit äiti osti toisen lehmän ja sit ko se ensimmäinen lehmä poiki ni siitäkii sit kerkis jo kasvaa lehmä kolmanneks sitte ennen kun uuestaan jouuttiin lähtemään pois.
Sie mainitsit, et teit oli separaattori, minkä ääneen aina aamulla heräs. Teillä separoitiin maito ja mitä siitä sitten valmistettiin?
No sillon ennen sottaa, ni äiti teki voita ja meil ol joka toinen päivä kirnuaminen. Äiti teki voita sit sellasiiks, muotissa kilon pakettiiks ja sit ne vietiin. Niitä vietiin Laisinkyllään. Ja eiks se Kuntun Martti pitäny sitä voikauppaa sillon, vienny Viipuriin ennen sottaa. Ja mie muistan ku kerrankii, miul on ihan sellain selvä kuva, ku äiti pisti pyykkikorii, ol niitä kilon pakettia ja se läks Laisiinkyllään, se vissiin män Lavosen kauppaan. Kellarissa ne ol sit ne voit. Se ol niin kylmä, ne säily siellä. Ne vietiin heti sinne. Ei meiltä ainakaan viety maitonna. Kaikki ne separoitiin kotonna siilo ennen sottaa.
 |
| Separaattori, Rajalan kotimuseossa. Kuva: Mervi T |
Sie aikasemmin puhuit, että olet kova lukemaan, ni tuliko lainattua kirjoja sieltä koulun kirjastosta vai riittikö nää koululäksykirjat siihen aikaan?
Tul luettua ne läpi. Äiti ol kuulemma opettajalle sanont välillä, et älä anna niin montaa sille yhtäaikaa.
Niin sie lainasit sieltä koulun kirjastosta. Muistatko minkälaisia kirjoja ne oli?
Eiköhän ne ollu jottain lasten kirjoja, en mie sitä muista, et minkälaisia.
Ostettiinko teillä lapsiille kirjoja?
Ei meille sillo ennen, jottain pientä, sillo ennen sottaa, mut sota-ajan jälkeen ja sillon, ni kyl mie sillon ostinkii kirjoja, vaikka se ol puuttenalast, mut sitä mie ihmettelin, et äiti ei millonkaan sitä kieltänt. Vaikka se sit sano, jotta aina ku se on nenä kirjas kiin, ni se ei nää eikä kuule. Ei meillä kotona paljoo olt, montaa olt. Ne mitä vähän ol, ni ne jäi sillon talvisota talvena. Ei ne muut lukeneet, ne teki työtä. Ne oli kunnon luterilaisia.
Minkälaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä teille tuli?
Eiks se Karjala siellä olt sillon ja sit miust tuntuu et meille tul Maaseudun Tulevaisuus, eiköhän se oo ilmestynt sillon. Ja Suomen Kuvalehti ja Kotiliesi meille on tult niin kauan kun mie muistan, että ku mie aina sit luetin, ku mie en ite viel osant lukea, ku se ol se Kieku ja Kaiku. Se piti lukia ensimmäiseks sit siitä Kotiliedestä. Taisin jo osata joitain ulkookii, luetin niin monta kertaa.
Tilattiinks teille joululehtiä?
No sitten miehä oon olt asiamieskii sit sillon jo, ku myö ollaan välil kotonna, mut en mie ennen sottaa muista, et tilattiinks meille joululehtiä. Mut sillon sota-aikanna mie kiersin sit asiamiehennä.
Ostettiinko teillä lapsiille kirjoja?
Ei meille sillo ennen, jottain pientä, sillo ennen sottaa, mut sota-ajan jälkeen ja sillon, ni kyl mie sillon ostinkii kirjoja, vaikka se ol puuttenalast, mut sitä mie ihmettelin, et äiti ei millonkaan sitä kieltänt. Vaikka se sit sano, jotta aina ku se on nenä kirjas kiin, ni se ei nää eikä kuule. Ei meillä kotona paljoo olt, montaa olt. Ne mitä vähän ol, ni ne jäi sillon talvisota talvena. Ei ne muut lukeneet, ne teki työtä. Ne oli kunnon luterilaisia.
Minkälaisia sanomalehtiä tai aikakauslehtiä teille tuli?
Eiks se Karjala siellä olt sillon ja sit miust tuntuu et meille tul Maaseudun Tulevaisuus, eiköhän se oo ilmestynt sillon. Ja Suomen Kuvalehti ja Kotiliesi meille on tult niin kauan kun mie muistan, että ku mie aina sit luetin, ku mie en ite viel osant lukea, ku se ol se Kieku ja Kaiku. Se piti lukia ensimmäiseks sit siitä Kotiliedestä. Taisin jo osata joitain ulkookii, luetin niin monta kertaa.
Tilattiinks teille joululehtiä?
No sitten miehä oon olt asiamieskii sit sillon jo, ku myö ollaan välil kotonna, mut en mie ennen sottaa muista, et tilattiinks meille joululehtiä. Mut sillon sota-aikanna mie kiersin sit asiamiehennä.
 |
| Vanhoja joulukortteja. Kortit: Merja Toivonen |
Kun olit asiamies, niin möitkö joulukortteja?
Möin, myöhä tilattiin aina niitä sellasia, mitkä nytkii ilmoittaa. Vieläkii näky olleen nytkii, käi silmään, et ne myyvät 100 kappaletta aina vaan. En mie muista ennää, mitä ne makso, mut kyl siit jottain sai aina. Ei sit niin huonoa kauppaa, ettei se kannata.
Missä sie kävit niitä myymässä?
Kylässä pitkin talloissa. Ei äitienpäiväkortteja tilattu, mut mie niinko muistasin, et oiskos pääsiäiskortteja ollu, mut en oo varma muusta ku niist joulukortteista.
Möin, myöhä tilattiin aina niitä sellasia, mitkä nytkii ilmoittaa. Vieläkii näky olleen nytkii, käi silmään, et ne myyvät 100 kappaletta aina vaan. En mie muista ennää, mitä ne makso, mut kyl siit jottain sai aina. Ei sit niin huonoa kauppaa, ettei se kannata.
Missä sie kävit niitä myymässä?
Kylässä pitkin talloissa. Ei äitienpäiväkortteja tilattu, mut mie niinko muistasin, et oiskos pääsiäiskortteja ollu, mut en oo varma muusta ku niist joulukortteista.
Lähetettiinkö teillä paljon joulukortteja?
Ei niitä paljon lähetetty. Joillekii ihan tuota, oisko nyt kymmenkunta tai silleen, ihan näille lähimmille ja sit joillekkii ystäville.
Mites siellä koulun kuusijuhlassa, saatiinko siellä jotain pakettia tai?
No siellä saatiin melkein sellainen pussi, et olks siinä nyt sit omena ja karamelli tai jotain sellaista. Ohjelmaahan siellä oli paljon sit koululaisilla.
No siellä saatiin melkein sellainen pussi, et olks siinä nyt sit omena ja karamelli tai jotain sellaista. Ohjelmaahan siellä oli paljon sit koululaisilla.
(Laihajärven kylätoimikunta, Ellin haastattelu Lahdessa 18.3.1996)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti