No perinneruuist varsinaiset tullee hyllypiirakat ja hakkoopiirakat ja hapanlohot, mut tuota niitähän tehtiin aina sillon tällön, mut sit meillä vissiin syötiin aamulla aina, ku se murkina syötiin kaheksan aikaan, ni miust tuntuu, et meil ol velliä tai puuroa sillon, koska mie muistan sellaisenkii, sit että ku meil ol niitä palvelustyttöjä aina kesällä ol pari ja talvel ol yks tai kaks, ni tuota sit ne narras meitä, että tuota puuron kans ei saa syyä leipää, viiää linnaan. Sit ohrajauhopuuroo ko tehtiin ni sit sinne pilkottiin leipää sekkaan ja se ol repoa sitte ja sit kuka usko, että pittää pittää kyökin ovia kiinni, ettei repo pääse karkuu ja toiset söi hutki sil aikaa sen puuron pois.
No annappas nyt oikein hyvä hyllypiirakan teko-ohje, miten se tehhään?
Mitenkä sinä valmistat?
Mitenkähän se perinnäisest oikein tehtiin siellä. No meiän on vähän nyt tietyst jalostunnu, et en mie tiiä, et käyttiks ne sillon kananmunnaa siihen ja voita niinkään paljon, mut että perunat keitetään ja ne sitte muusinuijalla hienoks ja siihen suolaa ja maitoo vissiin vähän. Ne oli aika reilun kokosia, varmaan sellasia kakskytviis kolkytsenttisiä ehkä ne halkaisijaltaan niin ne perunapiirakat. Ei niitä ees voieltu munalla pinnalta niinku nykyjään sit voiellaan, et nyt ku miekiin teen tuota ja Kalehan meillä muussin tekkee. Siihen pannan sit vähän kananmunnaa, vähän voita ja vispataan oikeen tossa konneessa, mut se ol sillon vähän niinku ykskertasempaa.
Ensin kolataan hiilet tuhkapesään. Kuvassa Rainion Lempi. Kuva: Sylvi Koso
Seuraavaksi luuditaan märällä uuniluudalla nopeasti tuhkat pois. Yleensä luuta tehtiin männynhavuista.
Jotkut heittivät merisuolaa lopuksi uunin arinalle. Kuva: Sylvi Koso.
 |
| Lempi paistaa hyllypiirakoita. Kuva: Sylvi Koso. |
Koskas sitä hyllypiirakkaa syötiin?
No se ol varmast joka lauantai ja sit se ol se lihapotti ja kokkelpiimä. Se tehtiin ennen vanhaan silleen, et tuota kuorittu maito pistettiin kuppiin, et se happan ja tuota ihan nuorta hapannuttakaa ei auttant paistaa, et se pit olla vähän niinku vanhempaa, et se ois erottunt niin ja sit tult sellaseks rakkeiseks, mut se pit olla, jos mie nyt sanosin, et kaks päivää, ni en vissiin oikeen etäs mee. Sit siihen veettiin ristiin veitella viillot ja sit se pantiin leivinuuniin jälkilämpöön ja sit siitä erottu se hera ja siit tul paistettua maitoa. Jamakka ol sitä paistamatonta. Se ol vaan kuorittu maito hapatettuja meillä ainakii ko meillä joka toinen aamu kirnuttiin, ni tuota meiltä män paljon tietyst ruokaa, ni tuota sitä jamakkaa pantiin sit sen kirnupiimänkii sekkaan. Ei sil ommaa nimiä olt, se ol ryypättävää.
Mitäs sellanen oli, mitä ne vei joskus heinäpellolle, ni kirnupiimää se oli, mut oliks se sitte jamakkaa siinä seassa vai laitettiinko siihen vettä sekkaan. Sil ol joku nimi?
Jottain sintua, mitähän se sintu ol. Se tul nyt ihan justiin se sana. Oisko se sit olt, et ne pisti sen, kun ne tek sitä paistettua maitoo, ne pisti sen heran siihen. Eihän enne pantu mittään hukkaan.
Joo näin oli. Sil oli joku nimi.
Mistä se sintu nyt sit tul miun mieleen?
Tuli mieleen pihkamaito. Mites teillä sitä valmistettiin?
No meillä lähinnä vissiin tehtiin pannukakkuiks, että mie en muista, että meil ois sinällään paistettu, niinko mie nykyään paistan sen juustoks, että pannukakkuiks ja sitte tuota, ne käytti paljon sitte, että korppuja tekivät sillon sitte tekivät siiheen pihkamaitoon sen pullataikinan, ni sit siinä tul tavallaan, ku se ol niin valkuaispitosta, ni siin tul sit se munniin ossuus jo ja sit kuivasivat korppuiks.
Vietiinkö teiltä naapuriin pihkamaitoa ja saitteko te pihkamaitoo naapureilta?
En mie sitä muista. Niin kylhä ne veivät tietyst, mut en mie sitä muista. Mut sen mie muistan aina, ku mamma asu siel toises päädys omassa huushollissaan, ni vissiin joka kirnuuksesta aina pistettiin lautaselle ja sit leipomuksesta sellainen puol leipää tai sillee aina ja sit kuka millonkii juoksetti mammalle niitä sinne, lämpömäisiä niin.
Tehtiinkö teillä hakkoopiirakka? Annappa siitä nyt hyvä teko-ohje.
Tehtiihä meillä hakkoopiirakkaa. Minust tuntuu, et ne teki aina sillon sitte talvisaikaan, ei ne kesällä tehny niin paljon sitä, kun ol ruistaikina. Ni ruiskuoreen ne teki sen ja sitte perunat kuorittiin ja ol laatikko. Raualla hakattiin hienoks ja sitte tehtiin siitä iso levy, minkä päälle sitte alettiin sitä piirakkaa kasata sellaseks ainakii meillä se tehtiin suorakaiteen muotoseks ja sit siihen pantiin kerros sitä perunahakkelusta ja sit läskiä ja toinen kerros perunahakkelusta ja läskiä ja sitte ne reunat ja pääyt taitettiin siihen päälle ja tehtiin umppiirakaks ja mie muistan, että meillä ei pannullakkaa paistettu, et se paistettiin arinalla ja ko äiti laitto aina sit tohon taikinapytyn kannen päälle sen ja se teki reiän sinne kulmaan, et ku perunahan ku nääs se hakattiin, ni tuota siitä irtos nestettä jonkuu verran, et se ylimääränen neste tippu sieltä nurkasta sit pois, ennenku se pantiin uuniin ja sitte se ol uunissa, en mie nyt ossaa sanoa, kyl nyt varmaan tunnin - pari pit olla. Piirakan kulmaan se reikä sinne alakulmaan ja se pantiin kallelleen, että se niinku valu se liika neste. Se ois sen pohjataikinan pehmittänt liian äkkiä. Sit ko se otettiin uunista, ku se ol kypsää ni sit se voieltiin, en mie muista, että voitelko ne sitä sit pelkällä veellä vai. Sitte se kuitenkii pakattii ensiks voipaperiin ja kuka sit laitto mitäkii, pyyheliinaa ja saalia ja se pantiin sitte pakettiin hautumaan. Et se kuor tul sitte pehmeäks, koska sehä kerkis aika kovaks siinnä ajassa. Suolaa tietyst pantiin sitte. Talvella ko se liha ol suolasta, ni ei siihen sillo suolaa. Lanttupiirakkaa tehtiin suunnilleen samalla tavalla, mut meil ei ainakaa laitettu lihhaa. Se ol ilman lihhaa.
Tehtiinkö teillä marjarieskaa? Miten sitä tehtiin?
Tehtiin. No hellan reunalla sitä enstäin tuota imellytettiin ja mie muistan sitte, että mis vaihees ne pani ne puolukat, ku miust tuntuu, et ensiks imellytti ja sit ne pisti ne puolukat sit uuniinpano vaihees siiheen.
Mitä se oli se mitä imellytettiin?
Se veestä ja ruisjauhoista tehtiin sellainen velli ja sitte se siinnä hellan reunat ko se hittaast lämpen, eikä se pääst kiehumaan. Jos se pääsee kiehumaan, ni sillo se ei imelly, ni se saatiin aikalail makiaks sillä konstilla ja sitte siihen lisättiin puolukat ja sit se pantiin uuniin paistumaan. Se ol sit niinko tavallaan marjapuuron vahvuista. Sitä syötiin maion kans. Miust tuntuu, että sitä syötiin sekä lämpymänä, että kylmänä miten milloinkin ol kypsyny ja ruoka-ajaks.
No entäs sitte hapanlohot?
No hapanlohkoja sitä keitettiin, mie en tiiä kaikki ei laittaneet vissiin lanttua siihen, et alkuperäinen on vissiin ilman lanttua, että ne perunalohkot pantiin vetteen kiehumaan ja sit kun ne perunalohkot ol kypsiä, ni sit otettiin sitä hapanleivänjuurta, sitä löysää ja sitä laitettiin sit siihen ja tehtiin sellainen, niinko vellimäinen seos ja sitte, en mie tiiä myö laitettiin ainakii sit lautaselle voita aina.
Millos tätä tehtiin sitte?
Oliks tää vaan leipomispaivinä, vai oliks sitä juurta sitte tallella muuten?
Ei sitä olt meil muuta, ku se ol siilo leipomapäivänä melkein ol se hapanlohko sitte murkinanna. Joka lauantai ol leipomispäivä. Sillon tekivät rieskat ja pullaletit. Mut sitä ruisleipää miust tuntuu, että sitä leivottii sit viikolla aina tarpeen mukkaan.
Oliks se sellaista limppua vai reikäleipää?
Limppua, mutko se ol Karjalassa leipä. Se ol iso, se ol iso että kakskymmentviis kolmekymment senttiä ehkä. Se oli kookas leipä ja niitä ku saivat tehä isot taikinat. Mie muistan yhenkii, en kehtaa nimeltä mainita, mut tuota sanovat, että se sano, ettei oo ko kaheksan leipää aitas, pittää panna taikina. Et sitä män vähemmän, kun se ol vähän vanhempaa. No sehän nyt ol terveellisempääkiin, mut se ol siihen aikaan, ei sitä niin paljon olt sitä keittoruokaa. Nykyjään alkaat mennä sellaseks, että usiast ei tule otettua leipää ollenkaan keittoruoan kans, mutta kun tuota ykskii sano, yks emäntä, että meiän setä se on sentään, että se kaks kertaa ryystää yhelle suupalalle tuota lihasoppaa, kaks kertaa lusikalla, et se ol niin leipävoittoista se ruoka sillon.
Tehtiinkö teillä paistikkaita? Mites niitä tehtiin?
Tehtiin. No ne pantiin vaan sinne uunin arinalle, ei niitä pestykään, et ne pantiin sinne hiillokseen sitte ja sitte kuorittiin ja syötiin voin kanssa. Ne hauutettiin, kun otettiin uunista pois. Et se irtos se kuor siitä paremma. Ei se hau'uttamatta oikeen irtoa.
Ei ne sillo niitä pesseet. Mut nykyään ko mie tien, miehä tien usiast, ko myö lämmitettään tuot uunia, ni mie ku pesen, ni ei meillä Antti kuori, enkä kuori paljo mie. Ne on pesty oikein, ni ne saa syyä sinällään. No ko miust tuntuu, et söikö ne voin kans ja sit sitä läskisoosia, sitähä sitä ol. Sitä ol läskisoosia, lihasoppaa, hernerokkaa, ni nehä ne vaihtel ne ruoat.
Minkälaisia eri puuroja teillä tehtiin?
Tehtiin jauhoista sekä tehtiin ryyniistä. Niit ol hersryyniä ja tattaria ja riisiä. No riisiä vissiin vähän harvempaa. Sit ol ohraryyniä ja ruisjauhoista ja ohrajauhoista. Kyl meillä vissiin niist riisryyniisttäkkii aika usein tehtiin, ko mie muistan, ku myö mäntiin Merikarvialle, ja sit jou'uttiin sellaseen talloon, mikä ol vanhanpojan omistama ja sil ol sitte vaan emännöitsijä siinnä, joka hoiti sitä taloutta ja kaks henkeä, ni hään keitti sit perunoitakii silleen kymmenen litran paan, mustan paan kerralla ja sit vedessä, kuumas vedessä lämmitti niitä. No sit ko äiti keitti tuota riisivelliä ja anto sit sille emännöitsijälle maistaa, ni se sano, että kyllä se hyvää on, mutta "kyllä se tyyriiksikin tulee". Niil ol se pitkäpiimä ja ne kuivatetut leivät ja karjalaiset, ku tekivät rieskoja sitte aina lauantaina, ni ne sanovat, et karjalaiset on syömäköyhiä.
Mitäs ne oli ne sellaset lehikäiset? Tehtiinkö teillä sellasia?
Niit tehtiin uutisrukkiista ja sit tuota en mie tiiä, eiks ne panneet sit siihen hiivaa ensinkään vai mitä, ku ne ol ihan sellaisia sentin parin paksusia ja kaalin lehet molemmin puolin. Isoja kakkaroita, niin isoja ku nyt kaalinlehet ol. Oisko ne tehneet sen piimään. En uskalla sannoo.
Meillä äiti paisto joskus hiivaleivän sillä lailla sen kaalinlehden päällä. Niin miekiin paistan vielä nytkii, ku ostan kaalia, ni päällimäiset lehet.
Mitä se semmonen ol, kun kuumennettiin maito ja sitte siihen pilkottiin ruisleivän palasia. Tehtiinkö teillä sellaista?
Juu, lämmitystä. Juu tehtiin. Justiin yks päivä kun mitä keittoo meil ol, nokkossoppaa, ni mie otin tuolta ruiskannikan, tuolta kuivan kannikan ja pistin ja sanoi, et ennen vanhaan on tälläi justiin ja sehän ol hurjan hyvvää, ku eihä niitä hukkaan laitettu mittään. Kuivettunt ruisleipä, kyl ne laitto kaikkia, mut mie ainakii ite tykkään, et ruisleväst on paras.
Minä noukin aina hiivaleivän palasia. Sit siihen laitettiin voita vielä. Se teki minust vähän niinko semmosen väkevän tuntuista se ruisleipä, mutta sitte hiivaleipä ja jopa pullapalankii joskus pilkko sinne sekkaan. Niin ne sai panna sinne. Se tul tavallaan niinko se velliateria kuitattua sillailla.
Tehtiinks teillä mämmiä?
Kyl äiti jonkuun kerran teki sitte sillon, miun muistiin, et teki se mämmiäkkii. Eiköhän ne panneet niihin savipottiin, niissähän ne paistovat kaikki. Ei meil olt tuohiroppeita, jos ei sit mamma tehnt. Mamma tek roppeita meille niinku marjaroppeiks ja sellaisia, ni mamma teki. Mut en mie muista, et meil ois mämmiä niissä paistettu, mut monetha paisto just nimenommaa tuohiroppeissa.
Käytettiinks teillä sieniä? Tehtiinkö sienikastiketta ja semmoista?
Käytettiin meillä, kerättiin sieniä. Siin Rikkolan Koson haassa, ku se ol sellaista kuusvaltaista ja siellä alla, ni ai ku siel ol kommeita voisieniä. Mamman kansha myö vissiin sienessä käytiin.
Ryöpättiin ja suolattiin, ei niissä mittään muuta. Säilytettiin puutiinussa ja painon alle sitten. Ei siihe panna mitään nestettä muuta, ku suolataan ja sit ku se pannaan paino päälle, ne se tulloo se neste niistä sieniistä ja se suola ku sullaa. Ei siihen mittää nestettä lisätä.
Laitettiinko siihen samaan astiaan useampaa eri lajia sieniä?
Kyl siihen nuo, mitkä nyt on sellaisia ryöpättäviä sieniä. Ennenhän ei otettu kanttarelliä eikä tattia, mut että en mie ainakaan niitä mänis sekottammaa. Ne on niinku nää haapasienet, ihmissienet ol tuo karvarousku ol meiän mamman sanonta aina ihmissienet.
Mites se ryöppääminen tapahtu?
Se on vaan, että runsaaseen vetteen ja kiehauttaa ja sitte valuutta ja huuhtoa. Ei niitä kauaa vähän, sen verran, että ylös keitetään. En mie tiiä, et paniko ne sit toista kertaa ennää kiehumaan sillon.
No entä marjoja, olikos teillä puutarhassa marjoja?
Ol meillä marjoja. Ol marjapensaita ja niistä tehtiin mehuja vissiin suurimmaks osaks. Marttoilla ol joku sellainen sosemylly, et se niinkun irrotti sen massan niistä kuoriista, et siitä sai sit sosetta. Mustikoita ja puolukoita niitähän sitte, puolukat vaan survottiin saaviin ja vietiin aittaan. Sit sieltä jäisennä hakattiin. Mustikat ol kellarissa keitettynnää. Viinimarjoista sitte sitä sosetta ja mehuja. Ol meillä omenapuita, ne tek omenasosseeks ja silleen ne säilö niitä. Sosetta käytettiin piirakoissa lähinnä. Puolukkapiirakkaa ja sitte mustikkapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa -sellaista, et ku kasvatettiin kurpitsoita ja puolukan kans sit siintä keitettiin sellainen sose tai se ol niinkun ne kurpitsat, kun ne ol lohkottu, ni ei ne olleet ihan sosseena, et ne ol niinko palasiina siellä mukana. Ei meil viljelty, mut tuota niit ol niitä luonnon vadelmia. Kyl niitä kerättiin. Ol mansikoitakkii sit jo loppuvuosiinna ol siinä seinustalla, mut miust tuntuu, että oisko niitä riittänt säilöttäväks, että ne tais männä "umpipurkkiin" suoraan.
Entä kurkkua ja tomaattia, viljeltiinkö niitä?
Kurkkua viljeltiin. No ei miun muistiin, oisko siinnä liiterin seinustalla ollu (tomaatia) jonnai vuonna, mut en tarkkaa muista.
Oliko teillä kanoja?
Meil ol muutama kana silleen, että ommaan käyttöön. Keitettiin ja sit jossei omat ehä ne siihen aikaan kanat munineet ympär vuotta, ni Kuntun tätiltähä niitä munia haattiin sitte.
Meinattiin mennä liian nopeasti eteenpäin. Sie puhuit siitä tytinän keitosta. Mites sitä tehtiin? Tuota teurastuspäivän jälkeen sitte tuota nehän käytettii kaikki päät ja lampailta, kun niis ol villaa, niin ne korvennettiin päät ja sorkat avotulella. Ne villat pois ja siitähän tulkii hyvvää tytinää lampaan päästä ja niist sorkkiista, ni ku siihe tul vähän niinku sellaist savun makua.
Mites ne sit ku keitettiin, ni sit rapsittiin ne lihat pois?
Niin, keitettiin niin kauan, että ne luut irtos ja tuota sit vaan pilkottiin ja tuota suolaa ja sipulia ja vähän pippuria ja hyytymään. Se on niin hyvvää se luuaine, että se hyy'yttää sen. Sian päästä ja kaikkiin mitä teurastettiin, ni tehtiin. Sian sorkat vissiin käytettiin rokkaan, ettei niitä panneet tytinään.
No entäs sitte veri?
No verilettuja, ainakiin miul on sellanen käsitys, mie tykkään, et tuota panna ruisjauhoja ja ohrajauhoja siihen verreen. Ensiks toinen mokoma vettä ja sitte ne jauhot siihen ja turvottaa, antaa turvota ja ruskistaa sipulia. Kaataa se sitte sinne taikinaan. Sit paistetaan, niinko letut paistetaan. Kyl meiän äiti tek verimakkaraakii, mut ne ol vaan, et ne ol ne suolet niin suurtöisiä putsata ja liottaa ja kaapia, että jonkuu kerran se teki sitte verimakkaraa.
Kielhän olkii oikeen herkkua sit teurastuksen jälkeen. Se keitettiin usiast siellä tytinän kans. Ei siin muuta ku, sit leivän päällä syötiin.
Tehtiinkö suolista saippuaa, jos ei tehty makkaraa?
Tehtiin, nehän pilkottiin kaikki puukolla. Työnnettiin auki ja auottiin ja pestiin puhtaaks ja sitte lipeäkiviä ja suolia pattaan ja sit sitä keitettiin. Se olkii tarkkaa hommaa. Ei siitä pääst ääreltä pois, se ol niin kovvaa kuohumaa. Se piti jatkuvasti hämmentää. Aina kokeilla kylmään vetteen, et joks se nyt on tarpeeks kauan kiehunutta, et se hyytyy.
No siitä tul kahdenlaista saippuaa sitten, eikö niin?
Tuli vaaleempaa ja tummempaa. No kyl se vissiin yhenlaiseks melkein aina. Se riippu vähän, mistä keitti, et ku sit sota-aikanahan ne keitti luistakii ja tuota siitä tul vielä vaalimpaa, et kyl mie muistan, et meillä ainakii kyl se melkein tasaväristä ol. Sit se nostettiin johonkii astiaan, saaviin lähinnä ja sit ko se ol hyytynt, ni sit se puukolla pilkottiin palasiiks.
(Laihajärven kylätoimikunta. Elli Aution haastattelu 18.3.1996 Lahdessa).
No se ol varmast joka lauantai ja sit se ol se lihapotti ja kokkelpiimä. Se tehtiin ennen vanhaan silleen, et tuota kuorittu maito pistettiin kuppiin, et se happan ja tuota ihan nuorta hapannuttakaa ei auttant paistaa, et se pit olla vähän niinku vanhempaa, et se ois erottunt niin ja sit tult sellaseks rakkeiseks, mut se pit olla, jos mie nyt sanosin, et kaks päivää, ni en vissiin oikeen etäs mee. Sit siihen veettiin ristiin veitella viillot ja sit se pantiin leivinuuniin jälkilämpöön ja sit siitä erottu se hera ja siit tul paistettua maitoa. Jamakka ol sitä paistamatonta. Se ol vaan kuorittu maito hapatettuja meillä ainakii ko meillä joka toinen aamu kirnuttiin, ni tuota meiltä män paljon tietyst ruokaa, ni tuota sitä jamakkaa pantiin sit sen kirnupiimänkii sekkaan. Ei sil ommaa nimiä olt, se ol ryypättävää.
Mitäs sellanen oli, mitä ne vei joskus heinäpellolle, ni kirnupiimää se oli, mut oliks se sitte jamakkaa siinä seassa vai laitettiinko siihen vettä sekkaan. Sil ol joku nimi?
Jottain sintua, mitähän se sintu ol. Se tul nyt ihan justiin se sana. Oisko se sit olt, et ne pisti sen, kun ne tek sitä paistettua maitoo, ne pisti sen heran siihen. Eihän enne pantu mittään hukkaan.
Joo näin oli. Sil oli joku nimi.
Mistä se sintu nyt sit tul miun mieleen?
Tuli mieleen pihkamaito. Mites teillä sitä valmistettiin?
No meillä lähinnä vissiin tehtiin pannukakkuiks, että mie en muista, että meil ois sinällään paistettu, niinko mie nykyään paistan sen juustoks, että pannukakkuiks ja sitte tuota, ne käytti paljon sitte, että korppuja tekivät sillon sitte tekivät siiheen pihkamaitoon sen pullataikinan, ni sit siinä tul tavallaan, ku se ol niin valkuaispitosta, ni siin tul sit se munniin ossuus jo ja sit kuivasivat korppuiks.
Vietiinkö teiltä naapuriin pihkamaitoa ja saitteko te pihkamaitoo naapureilta?
En mie sitä muista. Niin kylhä ne veivät tietyst, mut en mie sitä muista. Mut sen mie muistan aina, ku mamma asu siel toises päädys omassa huushollissaan, ni vissiin joka kirnuuksesta aina pistettiin lautaselle ja sit leipomuksesta sellainen puol leipää tai sillee aina ja sit kuka millonkii juoksetti mammalle niitä sinne, lämpömäisiä niin.
Tehtiinkö teillä hakkoopiirakka? Annappa siitä nyt hyvä teko-ohje.
Tehtiihä meillä hakkoopiirakkaa. Minust tuntuu, et ne teki aina sillon sitte talvisaikaan, ei ne kesällä tehny niin paljon sitä, kun ol ruistaikina. Ni ruiskuoreen ne teki sen ja sitte perunat kuorittiin ja ol laatikko. Raualla hakattiin hienoks ja sitte tehtiin siitä iso levy, minkä päälle sitte alettiin sitä piirakkaa kasata sellaseks ainakii meillä se tehtiin suorakaiteen muotoseks ja sit siihen pantiin kerros sitä perunahakkelusta ja sit läskiä ja toinen kerros perunahakkelusta ja läskiä ja sitte ne reunat ja pääyt taitettiin siihen päälle ja tehtiin umppiirakaks ja mie muistan, että meillä ei pannullakkaa paistettu, et se paistettiin arinalla ja ko äiti laitto aina sit tohon taikinapytyn kannen päälle sen ja se teki reiän sinne kulmaan, et ku perunahan ku nääs se hakattiin, ni tuota siitä irtos nestettä jonkuu verran, et se ylimääränen neste tippu sieltä nurkasta sit pois, ennenku se pantiin uuniin ja sitte se ol uunissa, en mie nyt ossaa sanoa, kyl nyt varmaan tunnin - pari pit olla. Piirakan kulmaan se reikä sinne alakulmaan ja se pantiin kallelleen, että se niinku valu se liika neste. Se ois sen pohjataikinan pehmittänt liian äkkiä. Sit ko se otettiin uunista, ku se ol kypsää ni sit se voieltiin, en mie muista, että voitelko ne sitä sit pelkällä veellä vai. Sitte se kuitenkii pakattii ensiks voipaperiin ja kuka sit laitto mitäkii, pyyheliinaa ja saalia ja se pantiin sitte pakettiin hautumaan. Et se kuor tul sitte pehmeäks, koska sehä kerkis aika kovaks siinnä ajassa. Suolaa tietyst pantiin sitte. Talvella ko se liha ol suolasta, ni ei siihen sillo suolaa. Lanttupiirakkaa tehtiin suunnilleen samalla tavalla, mut meil ei ainakaa laitettu lihhaa. Se ol ilman lihhaa.
 |
| Perunat / lantut hakataan raudalla hienoksi hakkelukseksi puisessa astiassa, lisätään suola. Kuva: Sylvi Koso |
Tehtiinkö teillä marjarieskaa? Miten sitä tehtiin?
Tehtiin. No hellan reunalla sitä enstäin tuota imellytettiin ja mie muistan sitte, että mis vaihees ne pani ne puolukat, ku miust tuntuu, et ensiks imellytti ja sit ne pisti ne puolukat sit uuniinpano vaihees siiheen.
Mitä se oli se mitä imellytettiin?
Se veestä ja ruisjauhoista tehtiin sellainen velli ja sitte se siinnä hellan reunat ko se hittaast lämpen, eikä se pääst kiehumaan. Jos se pääsee kiehumaan, ni sillo se ei imelly, ni se saatiin aikalail makiaks sillä konstilla ja sitte siihen lisättiin puolukat ja sit se pantiin uuniin paistumaan. Se ol sit niinko tavallaan marjapuuron vahvuista. Sitä syötiin maion kans. Miust tuntuu, että sitä syötiin sekä lämpymänä, että kylmänä miten milloinkin ol kypsyny ja ruoka-ajaks.
No entäs sitte hapanlohot?
No hapanlohkoja sitä keitettiin, mie en tiiä kaikki ei laittaneet vissiin lanttua siihen, et alkuperäinen on vissiin ilman lanttua, että ne perunalohkot pantiin vetteen kiehumaan ja sit kun ne perunalohkot ol kypsiä, ni sit otettiin sitä hapanleivänjuurta, sitä löysää ja sitä laitettiin sit siihen ja tehtiin sellainen, niinko vellimäinen seos ja sitte, en mie tiiä myö laitettiin ainakii sit lautaselle voita aina.
Millos tätä tehtiin sitte?
Oliks tää vaan leipomispaivinä, vai oliks sitä juurta sitte tallella muuten?
Ei sitä olt meil muuta, ku se ol siilo leipomapäivänä melkein ol se hapanlohko sitte murkinanna. Joka lauantai ol leipomispäivä. Sillon tekivät rieskat ja pullaletit. Mut sitä ruisleipää miust tuntuu, että sitä leivottii sit viikolla aina tarpeen mukkaan.
 |
| Kattilallinen hapanlohkoja. Kuva: Mervi T. |
Oliks se sellaista limppua vai reikäleipää?
Limppua, mutko se ol Karjalassa leipä. Se ol iso, se ol iso että kakskymmentviis kolmekymment senttiä ehkä. Se oli kookas leipä ja niitä ku saivat tehä isot taikinat. Mie muistan yhenkii, en kehtaa nimeltä mainita, mut tuota sanovat, että se sano, ettei oo ko kaheksan leipää aitas, pittää panna taikina. Et sitä män vähemmän, kun se ol vähän vanhempaa. No sehän nyt ol terveellisempääkiin, mut se ol siihen aikaan, ei sitä niin paljon olt sitä keittoruokaa. Nykyjään alkaat mennä sellaseks, että usiast ei tule otettua leipää ollenkaan keittoruoan kans, mutta kun tuota ykskii sano, yks emäntä, että meiän setä se on sentään, että se kaks kertaa ryystää yhelle suupalalle tuota lihasoppaa, kaks kertaa lusikalla, et se ol niin leipävoittoista se ruoka sillon.
Tehtiinkö teillä paistikkaita? Mites niitä tehtiin?
Tehtiin. No ne pantiin vaan sinne uunin arinalle, ei niitä pestykään, et ne pantiin sinne hiillokseen sitte ja sitte kuorittiin ja syötiin voin kanssa. Ne hauutettiin, kun otettiin uunista pois. Et se irtos se kuor siitä paremma. Ei se hau'uttamatta oikeen irtoa.
Ei ne sillo niitä pesseet. Mut nykyään ko mie tien, miehä tien usiast, ko myö lämmitettään tuot uunia, ni mie ku pesen, ni ei meillä Antti kuori, enkä kuori paljo mie. Ne on pesty oikein, ni ne saa syyä sinällään. No ko miust tuntuu, et söikö ne voin kans ja sit sitä läskisoosia, sitähä sitä ol. Sitä ol läskisoosia, lihasoppaa, hernerokkaa, ni nehä ne vaihtel ne ruoat.
Minkälaisia eri puuroja teillä tehtiin?
Tehtiin jauhoista sekä tehtiin ryyniistä. Niit ol hersryyniä ja tattaria ja riisiä. No riisiä vissiin vähän harvempaa. Sit ol ohraryyniä ja ruisjauhoista ja ohrajauhoista. Kyl meillä vissiin niist riisryyniisttäkkii aika usein tehtiin, ko mie muistan, ku myö mäntiin Merikarvialle, ja sit jou'uttiin sellaseen talloon, mikä ol vanhanpojan omistama ja sil ol sitte vaan emännöitsijä siinnä, joka hoiti sitä taloutta ja kaks henkeä, ni hään keitti sit perunoitakii silleen kymmenen litran paan, mustan paan kerralla ja sit vedessä, kuumas vedessä lämmitti niitä. No sit ko äiti keitti tuota riisivelliä ja anto sit sille emännöitsijälle maistaa, ni se sano, että kyllä se hyvää on, mutta "kyllä se tyyriiksikin tulee". Niil ol se pitkäpiimä ja ne kuivatetut leivät ja karjalaiset, ku tekivät rieskoja sitte aina lauantaina, ni ne sanovat, et karjalaiset on syömäköyhiä.
Mitäs ne oli ne sellaset lehikäiset? Tehtiinkö teillä sellasia?
Niit tehtiin uutisrukkiista ja sit tuota en mie tiiä, eiks ne panneet sit siihen hiivaa ensinkään vai mitä, ku ne ol ihan sellaisia sentin parin paksusia ja kaalin lehet molemmin puolin. Isoja kakkaroita, niin isoja ku nyt kaalinlehet ol. Oisko ne tehneet sen piimään. En uskalla sannoo.
Meillä äiti paisto joskus hiivaleivän sillä lailla sen kaalinlehden päällä. Niin miekiin paistan vielä nytkii, ku ostan kaalia, ni päällimäiset lehet.
Mitä se semmonen ol, kun kuumennettiin maito ja sitte siihen pilkottiin ruisleivän palasia. Tehtiinkö teillä sellaista?
Juu, lämmitystä. Juu tehtiin. Justiin yks päivä kun mitä keittoo meil ol, nokkossoppaa, ni mie otin tuolta ruiskannikan, tuolta kuivan kannikan ja pistin ja sanoi, et ennen vanhaan on tälläi justiin ja sehän ol hurjan hyvvää, ku eihä niitä hukkaan laitettu mittään. Kuivettunt ruisleipä, kyl ne laitto kaikkia, mut mie ainakii ite tykkään, et ruisleväst on paras.
Minä noukin aina hiivaleivän palasia. Sit siihen laitettiin voita vielä. Se teki minust vähän niinko semmosen väkevän tuntuista se ruisleipä, mutta sitte hiivaleipä ja jopa pullapalankii joskus pilkko sinne sekkaan. Niin ne sai panna sinne. Se tul tavallaan niinko se velliateria kuitattua sillailla.
Tehtiinks teillä mämmiä?
Kyl äiti jonkuun kerran teki sitte sillon, miun muistiin, et teki se mämmiäkkii. Eiköhän ne panneet niihin savipottiin, niissähän ne paistovat kaikki. Ei meil olt tuohiroppeita, jos ei sit mamma tehnt. Mamma tek roppeita meille niinku marjaroppeiks ja sellaisia, ni mamma teki. Mut en mie muista, et meil ois mämmiä niissä paistettu, mut monetha paisto just nimenommaa tuohiroppeissa.
Käytettiinks teillä sieniä? Tehtiinkö sienikastiketta ja semmoista?
Käytettiin meillä, kerättiin sieniä. Siin Rikkolan Koson haassa, ku se ol sellaista kuusvaltaista ja siellä alla, ni ai ku siel ol kommeita voisieniä. Mamman kansha myö vissiin sienessä käytiin.
Ryöpättiin ja suolattiin, ei niissä mittään muuta. Säilytettiin puutiinussa ja painon alle sitten. Ei siihe panna mitään nestettä muuta, ku suolataan ja sit ku se pannaan paino päälle, ne se tulloo se neste niistä sieniistä ja se suola ku sullaa. Ei siihen mittää nestettä lisätä.
Laitettiinko siihen samaan astiaan useampaa eri lajia sieniä?
Kyl siihen nuo, mitkä nyt on sellaisia ryöpättäviä sieniä. Ennenhän ei otettu kanttarelliä eikä tattia, mut että en mie ainakaan niitä mänis sekottammaa. Ne on niinku nää haapasienet, ihmissienet ol tuo karvarousku ol meiän mamman sanonta aina ihmissienet.
Mites se ryöppääminen tapahtu?
Se on vaan, että runsaaseen vetteen ja kiehauttaa ja sitte valuutta ja huuhtoa. Ei niitä kauaa vähän, sen verran, että ylös keitetään. En mie tiiä, et paniko ne sit toista kertaa ennää kiehumaan sillon.
No entä marjoja, olikos teillä puutarhassa marjoja?
Ol meillä marjoja. Ol marjapensaita ja niistä tehtiin mehuja vissiin suurimmaks osaks. Marttoilla ol joku sellainen sosemylly, et se niinkun irrotti sen massan niistä kuoriista, et siitä sai sit sosetta. Mustikoita ja puolukoita niitähän sitte, puolukat vaan survottiin saaviin ja vietiin aittaan. Sit sieltä jäisennä hakattiin. Mustikat ol kellarissa keitettynnää. Viinimarjoista sitte sitä sosetta ja mehuja. Ol meillä omenapuita, ne tek omenasosseeks ja silleen ne säilö niitä. Sosetta käytettiin piirakoissa lähinnä. Puolukkapiirakkaa ja sitte mustikkapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa -sellaista, et ku kasvatettiin kurpitsoita ja puolukan kans sit siintä keitettiin sellainen sose tai se ol niinkun ne kurpitsat, kun ne ol lohkottu, ni ei ne olleet ihan sosseena, et ne ol niinko palasiina siellä mukana. Ei meil viljelty, mut tuota niit ol niitä luonnon vadelmia. Kyl niitä kerättiin. Ol mansikoitakkii sit jo loppuvuosiinna ol siinä seinustalla, mut miust tuntuu, että oisko niitä riittänt säilöttäväks, että ne tais männä "umpipurkkiin" suoraan.
Entä kurkkua ja tomaattia, viljeltiinkö niitä?
Kurkkua viljeltiin. No ei miun muistiin, oisko siinnä liiterin seinustalla ollu (tomaatia) jonnai vuonna, mut en tarkkaa muista.
Oliko teillä kanoja?
Meil ol muutama kana silleen, että ommaan käyttöön. Keitettiin ja sit jossei omat ehä ne siihen aikaan kanat munineet ympär vuotta, ni Kuntun tätiltähä niitä munia haattiin sitte.
Meinattiin mennä liian nopeasti eteenpäin. Sie puhuit siitä tytinän keitosta. Mites sitä tehtiin? Tuota teurastuspäivän jälkeen sitte tuota nehän käytettii kaikki päät ja lampailta, kun niis ol villaa, niin ne korvennettiin päät ja sorkat avotulella. Ne villat pois ja siitähän tulkii hyvvää tytinää lampaan päästä ja niist sorkkiista, ni ku siihe tul vähän niinku sellaist savun makua.
Mites ne sit ku keitettiin, ni sit rapsittiin ne lihat pois?
Niin, keitettiin niin kauan, että ne luut irtos ja tuota sit vaan pilkottiin ja tuota suolaa ja sipulia ja vähän pippuria ja hyytymään. Se on niin hyvvää se luuaine, että se hyy'yttää sen. Sian päästä ja kaikkiin mitä teurastettiin, ni tehtiin. Sian sorkat vissiin käytettiin rokkaan, ettei niitä panneet tytinään.
No entäs sitte veri?
No verilettuja, ainakiin miul on sellanen käsitys, mie tykkään, et tuota panna ruisjauhoja ja ohrajauhoja siihen verreen. Ensiks toinen mokoma vettä ja sitte ne jauhot siihen ja turvottaa, antaa turvota ja ruskistaa sipulia. Kaataa se sitte sinne taikinaan. Sit paistetaan, niinko letut paistetaan. Kyl meiän äiti tek verimakkaraakii, mut ne ol vaan, et ne ol ne suolet niin suurtöisiä putsata ja liottaa ja kaapia, että jonkuu kerran se teki sitte verimakkaraa.
Kielhän olkii oikeen herkkua sit teurastuksen jälkeen. Se keitettiin usiast siellä tytinän kans. Ei siin muuta ku, sit leivän päällä syötiin.
Tehtiinkö suolista saippuaa, jos ei tehty makkaraa?
Tehtiin, nehän pilkottiin kaikki puukolla. Työnnettiin auki ja auottiin ja pestiin puhtaaks ja sitte lipeäkiviä ja suolia pattaan ja sit sitä keitettiin. Se olkii tarkkaa hommaa. Ei siitä pääst ääreltä pois, se ol niin kovvaa kuohumaa. Se piti jatkuvasti hämmentää. Aina kokeilla kylmään vetteen, et joks se nyt on tarpeeks kauan kiehunutta, et se hyytyy.
No siitä tul kahdenlaista saippuaa sitten, eikö niin?
Tuli vaaleempaa ja tummempaa. No kyl se vissiin yhenlaiseks melkein aina. Se riippu vähän, mistä keitti, et ku sit sota-aikanahan ne keitti luistakii ja tuota siitä tul vielä vaalimpaa, et kyl mie muistan, et meillä ainakii kyl se melkein tasaväristä ol. Sit se nostettiin johonkii astiaan, saaviin lähinnä ja sit ko se ol hyytynt, ni sit se puukolla pilkottiin palasiiks.
Kävikö teillä kalastamassa kukaan?
Kyl meiän isä kalasti. Ja sitte äiti kalasti sitte oikein Pietarin kalansaaliita sit sillon sovan jälkeen yhellä katiskalla, ku se kakskymmentneljäks niit nyt ol niitä lahnoja siin yhes katiskas, ku se ei meinant sitä millään saaha sielt yllää.
No ne oli sit niinko haukia ja lahnoja?
Niin joka sorttia, säretkii käytettii ja aikasempiin aikoin kuulemma, Aili-täti on puhunu sitä, että tuota tuomen kukan aikaan joku helluntaikii, kun toivat pyykkikorillisen särkiä ja hyö ois kyllään lähtenneet, säret vaan puhastaa ja suolaan. Niitähän käytettiin sitte heinäpellolle vietiin ja yleensä peltotöihin päivällä, kun mäntiin pitempään. Peltoilla mie muistan Anttilassa, äitin kotonnakkii, ni piimää purkkii ja ruisleipä ja särensilakkaa. Se ol ihan suolattua vaan ja painot. Nii raakanna, se ol hyvvää.
Ostettiinko teillä silakkaa?
Käihä niitä hailinkauppiaita. Kyl ne vissiin suolaskii, mut sillo ainakii ne tuoreesta tek sit sillon paistovat, paistovat lähinnä.
Minkälaisilla pyyntivälineillä teillä kalastettiin, oliko katiskoita, verkkoja tai?
Ei meil verkkoja vissiin olt, mut rysiä isällä ol. Rysiä ja katiskoita. Se ol sellainen matala se ainakii meiän rannast se järvi, ni sil ol vaan ruuhi, että sillä kulki.
(Laihajärven kylätoimikunta, Ellin haastattelu Lahdessa 18.3.1996)
Kyl meiän isä kalasti. Ja sitte äiti kalasti sitte oikein Pietarin kalansaaliita sit sillon sovan jälkeen yhellä katiskalla, ku se kakskymmentneljäks niit nyt ol niitä lahnoja siin yhes katiskas, ku se ei meinant sitä millään saaha sielt yllää.
No ne oli sit niinko haukia ja lahnoja?
Niin joka sorttia, säretkii käytettii ja aikasempiin aikoin kuulemma, Aili-täti on puhunu sitä, että tuota tuomen kukan aikaan joku helluntaikii, kun toivat pyykkikorillisen särkiä ja hyö ois kyllään lähtenneet, säret vaan puhastaa ja suolaan. Niitähän käytettiin sitte heinäpellolle vietiin ja yleensä peltotöihin päivällä, kun mäntiin pitempään. Peltoilla mie muistan Anttilassa, äitin kotonnakkii, ni piimää purkkii ja ruisleipä ja särensilakkaa. Se ol ihan suolattua vaan ja painot. Nii raakanna, se ol hyvvää.
Ostettiinko teillä silakkaa?
Käihä niitä hailinkauppiaita. Kyl ne vissiin suolaskii, mut sillo ainakii ne tuoreesta tek sit sillon paistovat, paistovat lähinnä.
Minkälaisilla pyyntivälineillä teillä kalastettiin, oliko katiskoita, verkkoja tai?
Ei meil verkkoja vissiin olt, mut rysiä isällä ol. Rysiä ja katiskoita. Se ol sellainen matala se ainakii meiän rannast se järvi, ni sil ol vaan ruuhi, että sillä kulki.
(Laihajärven kylätoimikunta, Ellin haastattelu Lahdessa 18.3.1996)
 |
| Hailin Elli pienenä tyttönä kotona Karjalassa. Kuva: Antti Autio. |
(Laihajärven kylätoimikunta. Elli Aution haastattelu 18.3.1996 Lahdessa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti