Puintiosuuskunta
 |
| Puintiosuuskunnan puimakone Laihajärvellä. Kuva: Raimo Koso |
Lyijysen Martan ja Sirkan muisteloiden viimeinen osa
Teillähän kävi nää puintiosuuskunnan lokomo ja koneet, niin pitikö ne tilata etukäteen vai miten?
Ei, ko ne kiers sillä viisiin ne koneet, et ne läks sielt Oronmäeltä ja meni järjestyksessä. Viljat piti olla valmiina puimapaikalla ja meilläkin meni välistä, ettei yhessä päivässä kerint mennäkkää.
Sitko rukiit ja kaurat ja kaikkki puitiin yhtaikaa, ni sit ne ei mennykkää yhessä päivässä. Mut Anttilassa meni sit ain vähemmän, ettei siin menny koko päivääkään. Ei myö Kokolla oltu niin paljon puimassa, mut Sivillä myö oltiin joskus ain puimassa ja Hermannin Simolla siellä myö oltiin joskus puimassa.
Siin ei ollu vakinaista väkeä muuta kuin se lokomon käyttäjä ja sit se puimakoneen se, mikä huols sitä puimakonetta, syötti ne pehkut. Sit kaikki muut talo hommas ne. Jos joku tarvi apua ni sit mentiin ja ne tuli sit taas vastaavasti. Koneet kuljetettiin hevosilla ja ne pit sen talon mennä hakemaan, joka tarvitsi niitä. Ja sit taas se seuraava tuli hakemaan. Puimakone meni vaan yhellä hevosella, mut sit siinä lokomossa pit olla kaks. Lokomoa varten piti olla halkoja ja vettä, että se sieltä puksutti sitä vettä. Siin oli isot vesisaavit ja vettä siinä vieressä, et se laitto aina siitä. Ne ihmiset, jotka oli töissä, ni ne toiset mätti kasasta pöydälle niitä lyhteitä ja toiset oli pehkupuolella ja sit tarvi sitä muuta väkeä, jyväsäkkiä vaihtamassa. Joku otti ruumenia. Piti olla monta ihmistä. Koneenkäyttäjä huolehti siitä veestä. Myö penskana käskettiin välillä Aapon Mikkoa soittamaan sitä pilliä, mikä siin lokomossa oli -ei se aina soittanu.
Maksoko tää talolle sit kuinka paljon tää koneiden käyttäminen?
Sitä mie en tiedä, mut ilmeisesti se piti sit niiden koneenkäyttäjien palkat maksaa. Ei oo ketään niin vanhaa, joka tietäs. Jos Lahja tietäs.
Sehän oli puintiosuuskunta, ni ilmeisesti ne osallistu niihin maksuihin, mutta sitte ne vakinaisten työntekijöiden palkat?
Mie ymmärtäisin, et ne makso niiden kahden työntekijän palkat ja sit se osuusmaksu, mikä oli, ni sillä hoidettiin ne koneet.
Mitäs jos oli sateinen puintiaika. Oliks nää koneet ulkona vai sisällä?
Se lokomo oli aina pihalla, mutta joka paikassa ei se puimakone sopinu sit katon alle. Mut meil oli siinä, ko meil oli siinä sellanen lato, siin oli leveät ovet keskellä kahta puolta, ni sit jos oli oikein paljon viljaa, et sitä piti laittaa molemmin puolin, ni sit oli vielä toinen lato, mihinkä sai sitte pehkut laittaa sit toiseppäin. Siin oli niin monet ne, isot ne ladot, mut sit siin oli aika paljon hommaa sil pehkunlykkääjäl, mikä lykkäs niitä. Vilja kasattiin aina siihen latoon ja sitte sieltä.
Enstäin siinä yks kerkis mättää, ku oli siinä lähellä, kun ne perältä ensin täytettiin, mut sit siel pit olla jo kaks, ennen kun ne sieltä pidemmältä piti tuoda.
Mites sitte ne jyvät kuivattiin, jos ne tarvi kuivausta?
No sillon ennen vanhaan ei niitä kuivailtu. Ne piti olla niin kuivia, että ne säily, joskus jos oli sellaista, niin ne vietiin riihen lattialle, mut yleensä se oli niin kuivaa se vilja, ettei tarvinnu kuivattaa missään.
Puitiinkos teillä vielä riihessä?
Puitiin, mie (Martta) muistan, kun myö rakennettiin vielä tännekiin tää Uustalo, ni meille tehtiin riihi ja minä yhen kerran olin, mut mie en osannut lyödä sitä varstaa. Muuta kertaa miun ei tarttenu mennä. Mie en osannu sitä tahtia.
Mitäs viljaa teillä enimmäkseen viljeltiin?
No ruista oli joka vuos ja vehnää, ohraa ja kauraa omaan käyttöön suurinpiirtein. Ei siitä niinko myytäväks vissiin paljon jääny. Kato kun ol iso perhe ja sitte elukoit oli syötetty ja.
No kerroppa Sirkka siit siitä riisipuurosta.
Puuroo vietiin sit, ko toiset ol menny jo pellolle. Laitettiin issoon savipottiin ja sitte tuohon kahvikuppiin laitettiin voi ja se kahvikuppi keskelle sit sitä puuroa. Se ol niinku puuron silmä sitte. Ja siintä sitte jokainen vuorotellen kasteli. Ja tää ol sit vast mukavaa
Vietiinkö naapuriin lämpömäisiä? Oliko teillä semmonen tapa? Mitä vietiin?
Mitä aina leivottiin, leipää enimmäkseen vietiin lämpömäisiks. Jos oli leivottu leipää niin sitä voitiin viedä, ei paljon muuta.
Sillo, kun mentiin naapuriin, niin vietiin aina jotain lämpömäisiks. Ei viety kukkasia?
Ei viety. Ja välillä käytiin aina lainaamassakin naapurista.
Niin tästä lainaamisesta, niin lainattiinko mitään muuta, jos sattu loppumaan, kun leipää?
Niin kyllä, jos jotain sattu loppumaan. Sokeria, suolaa tai jotain sellaista, niin joku naapuri vois niinko lainatakkin, mut ei meillä kyllä.
Kun mentiin katsomaan vastasyntynyttä pikkulasta, mitä vietiin tuliaisiksi?
Vietiin rotinarinkeli. Se valmistettiin pullataikinasta, tehtiin pitkä pitko ja siitä pyöreä rinkeli. Se vietiin sillo, kun mentiin sitä lasta kattomaan ensimmäisen kerran.
Ketkä olivat teidän lähinaapureita?
No Käpyn (Hyypiän) Helena ja Martta ja sit se Hailin Ville ja Klauti (Klaudia). Nehän kuolivat ne vanhat se Santer ja Helena. Klautihan siin sit viimeks jäi. Ihan lähellä olivat, vajaa 100 metriä.
Oliko kanssakäymistä naapurien kesken? Teittekö yhdessä töitä?
Ne olivat niin pieniä, et ne tekivät. Käpyn Martta kuokki itte perunamaan syksyllä ja sitte kuokki taas keväällä sen. Kuokalla istutti perunat. Ei sillä Hailin Klautillakkaa niin paljon ollut tekemistä, ettei niinen kans niinko ollu mitään sellaista.
Käytiinkö lähinaapureissa kyläilemässä?
Käytiin, mie (Sirkka) käin aina Käpyn Martalla kylässä. Martta tui aina karstaamaan meille ja sit ko se kehräs, ni sit se tui rukin kans meille. Käpyn Martta ol meiän vakituinen joulupukki.
Kävittekö te tai kävikö teillä naapurit iltaisin myriäisiä pitämässä?
Joo, kyllä kävi aina joskus joku.
Oliks teillä sukset kuinka nuorena?
Sillo ko kouluun mentiin, ni mul (Martta) oli sillo sukset. Ne oli suurisän tekemät ja ne ol niin notkeet, ku myö laskettiin, ja siin oli tämmösiä moukkuja siinä ladussa, ni joka moukun pohjassa ne meni ja Lahjaa harmitti, ko ne ei menneet mihinkään päin, ko ne oli niin notkiat. Suksil myö aina hiiheltiin ja sit ko koulusta tultiin, ni sitte välil piti lukeä läksyt ja sitte päästiin ain hiihtämään näin kevättalvella, ku oli valoisia iltoja. Mentiin aina Latakasta laskemaan mäkiä.
Sitko rukiit ja kaurat ja kaikkki puitiin yhtaikaa, ni sit ne ei mennykkää yhessä päivässä. Mut Anttilassa meni sit ain vähemmän, ettei siin menny koko päivääkään. Ei myö Kokolla oltu niin paljon puimassa, mut Sivillä myö oltiin joskus ain puimassa ja Hermannin Simolla siellä myö oltiin joskus puimassa.
Siin ei ollu vakinaista väkeä muuta kuin se lokomon käyttäjä ja sit se puimakoneen se, mikä huols sitä puimakonetta, syötti ne pehkut. Sit kaikki muut talo hommas ne. Jos joku tarvi apua ni sit mentiin ja ne tuli sit taas vastaavasti. Koneet kuljetettiin hevosilla ja ne pit sen talon mennä hakemaan, joka tarvitsi niitä. Ja sit taas se seuraava tuli hakemaan. Puimakone meni vaan yhellä hevosella, mut sit siinä lokomossa pit olla kaks. Lokomoa varten piti olla halkoja ja vettä, että se sieltä puksutti sitä vettä. Siin oli isot vesisaavit ja vettä siinä vieressä, et se laitto aina siitä. Ne ihmiset, jotka oli töissä, ni ne toiset mätti kasasta pöydälle niitä lyhteitä ja toiset oli pehkupuolella ja sit tarvi sitä muuta väkeä, jyväsäkkiä vaihtamassa. Joku otti ruumenia. Piti olla monta ihmistä. Koneenkäyttäjä huolehti siitä veestä. Myö penskana käskettiin välillä Aapon Mikkoa soittamaan sitä pilliä, mikä siin lokomossa oli -ei se aina soittanu.
Maksoko tää talolle sit kuinka paljon tää koneiden käyttäminen?
Sitä mie en tiedä, mut ilmeisesti se piti sit niiden koneenkäyttäjien palkat maksaa. Ei oo ketään niin vanhaa, joka tietäs. Jos Lahja tietäs.
Sehän oli puintiosuuskunta, ni ilmeisesti ne osallistu niihin maksuihin, mutta sitte ne vakinaisten työntekijöiden palkat?
Mie ymmärtäisin, et ne makso niiden kahden työntekijän palkat ja sit se osuusmaksu, mikä oli, ni sillä hoidettiin ne koneet.
Mitäs jos oli sateinen puintiaika. Oliks nää koneet ulkona vai sisällä?
Se lokomo oli aina pihalla, mutta joka paikassa ei se puimakone sopinu sit katon alle. Mut meil oli siinä, ko meil oli siinä sellanen lato, siin oli leveät ovet keskellä kahta puolta, ni sit jos oli oikein paljon viljaa, et sitä piti laittaa molemmin puolin, ni sit oli vielä toinen lato, mihinkä sai sitte pehkut laittaa sit toiseppäin. Siin oli niin monet ne, isot ne ladot, mut sit siin oli aika paljon hommaa sil pehkunlykkääjäl, mikä lykkäs niitä. Vilja kasattiin aina siihen latoon ja sitte sieltä.
Enstäin siinä yks kerkis mättää, ku oli siinä lähellä, kun ne perältä ensin täytettiin, mut sit siel pit olla jo kaks, ennen kun ne sieltä pidemmältä piti tuoda.
Mites sitte ne jyvät kuivattiin, jos ne tarvi kuivausta?
No sillon ennen vanhaan ei niitä kuivailtu. Ne piti olla niin kuivia, että ne säily, joskus jos oli sellaista, niin ne vietiin riihen lattialle, mut yleensä se oli niin kuivaa se vilja, ettei tarvinnu kuivattaa missään.
Puitiinkos teillä vielä riihessä?
Puitiin, mie (Martta) muistan, kun myö rakennettiin vielä tännekiin tää Uustalo, ni meille tehtiin riihi ja minä yhen kerran olin, mut mie en osannut lyödä sitä varstaa. Muuta kertaa miun ei tarttenu mennä. Mie en osannu sitä tahtia.
Mitäs viljaa teillä enimmäkseen viljeltiin?
No ruista oli joka vuos ja vehnää, ohraa ja kauraa omaan käyttöön suurinpiirtein. Ei siitä niinko myytäväks vissiin paljon jääny. Kato kun ol iso perhe ja sitte elukoit oli syötetty ja.
No kerroppa Sirkka siit siitä riisipuurosta.
Puuroo vietiin sit, ko toiset ol menny jo pellolle. Laitettiin issoon savipottiin ja sitte tuohon kahvikuppiin laitettiin voi ja se kahvikuppi keskelle sit sitä puuroa. Se ol niinku puuron silmä sitte. Ja siintä sitte jokainen vuorotellen kasteli. Ja tää ol sit vast mukavaa
Vietiinkö naapuriin lämpömäisiä? Oliko teillä semmonen tapa? Mitä vietiin?
Mitä aina leivottiin, leipää enimmäkseen vietiin lämpömäisiks. Jos oli leivottu leipää niin sitä voitiin viedä, ei paljon muuta.
Sillo, kun mentiin naapuriin, niin vietiin aina jotain lämpömäisiks. Ei viety kukkasia?
Ei viety. Ja välillä käytiin aina lainaamassakin naapurista.
Niin tästä lainaamisesta, niin lainattiinko mitään muuta, jos sattu loppumaan, kun leipää?
Niin kyllä, jos jotain sattu loppumaan. Sokeria, suolaa tai jotain sellaista, niin joku naapuri vois niinko lainatakkin, mut ei meillä kyllä.
Kun mentiin katsomaan vastasyntynyttä pikkulasta, mitä vietiin tuliaisiksi?
Vietiin rotinarinkeli. Se valmistettiin pullataikinasta, tehtiin pitkä pitko ja siitä pyöreä rinkeli. Se vietiin sillo, kun mentiin sitä lasta kattomaan ensimmäisen kerran.
Ketkä olivat teidän lähinaapureita?
No Käpyn (Hyypiän) Helena ja Martta ja sit se Hailin Ville ja Klauti (Klaudia). Nehän kuolivat ne vanhat se Santer ja Helena. Klautihan siin sit viimeks jäi. Ihan lähellä olivat, vajaa 100 metriä.
Oliko kanssakäymistä naapurien kesken? Teittekö yhdessä töitä?
Ne olivat niin pieniä, et ne tekivät. Käpyn Martta kuokki itte perunamaan syksyllä ja sitte kuokki taas keväällä sen. Kuokalla istutti perunat. Ei sillä Hailin Klautillakkaa niin paljon ollut tekemistä, ettei niinen kans niinko ollu mitään sellaista.
Käytiinkö lähinaapureissa kyläilemässä?
Käytiin, mie (Sirkka) käin aina Käpyn Martalla kylässä. Martta tui aina karstaamaan meille ja sit ko se kehräs, ni sit se tui rukin kans meille. Käpyn Martta ol meiän vakituinen joulupukki.
Kävittekö te tai kävikö teillä naapurit iltaisin myriäisiä pitämässä?
Joo, kyllä kävi aina joskus joku.
Oliks teillä sukset kuinka nuorena?
Sillo ko kouluun mentiin, ni mul (Martta) oli sillo sukset. Ne oli suurisän tekemät ja ne ol niin notkeet, ku myö laskettiin, ja siin oli tämmösiä moukkuja siinä ladussa, ni joka moukun pohjassa ne meni ja Lahjaa harmitti, ko ne ei menneet mihinkään päin, ko ne oli niin notkiat. Suksil myö aina hiiheltiin ja sit ko koulusta tultiin, ni sitte välil piti lukeä läksyt ja sitte päästiin ain hiihtämään näin kevättalvella, ku oli valoisia iltoja. Mentiin aina Latakasta laskemaan mäkiä.
 |
| Lahja Monto, Jouko ja Sirkka Lyijynen, Veikko Lyijynen ja Martta Lyijynen. Kuva: Mervi T. |
No oli potkukelkka sit ko mie (Martta) olin jo vähän isompi, ni Monnon Iivar teki. Siin oli niin pitkät jalakset ja sillä pääs lujaa. Maantiellä kulettiin potkukelkan kans, kun maantiet ei ollu sillo niin hiekotettu. Käytiin välillä kirkollakkii. Kouluun ei voinu mennä. Sillo kun mie olin koulussa, ni kuule välillä Laihan kujat oli niin täys lunta, et piti mennä sieltä Kilkinkankaan kautta joulujuhliinkiin. Ko oli puuaidat, ni se kasas siihen aitojen väliin. Ja sit hiihdettiin sielt aitojen päältä talvella yli vaan, ko oli niin paljon lunta
Oliko teillä polkupyörät ja oliko siellä muilla?
Ei ollu ko vasta isona ihmisenä. Ei siellä niin paljon ollu vielä, ei siellä monella ollu. Kyl sitte aina sai välillä lainata, ko oli yks pyörä talossa tai kaks, ni sai pyörän, jos johkuu piti lähtee.
Missä kävitte uimassa?
Uitiin Kilkinojassa. Siin oli Lyijysen niityn kohalla, siit oli otettu muuraussavia, ja siin oli sellanen ko iso kolo ja siinä me käytiin aina uimassa, mut sitte ku mäntiin Haapaniemelle, ni sit mie meinasin hukkuu. Itte pit opetella uimaan, ei kukaan opettanu. Käytiin myö aina keskikesällä Pilkkaniemessä uimassa, pulikoimassa.
Kirjasto
Koululla oli semmonen pien kirjasto. Ei siel niin kovin paljon niitä kirjoja ollut, mut kyl sielt toiset lainas niitä. En minä lainannut kirjoja, mut isä oli kova lukemaan. En minä tiedä hakiko se niitä kirjastosta vai mistä. Se luki kaikenlaista ja lehtiä se luki Perjantaita ja Nyyrikkiä. Ei meillä kotona paljon kirjoja ollut. Isä oli kova lukemaan. Heti ku tuli Sirpale postista se luki sen. Ku myö tultiin navetasta ni se oli lukenut sen.
Mitä lehtiä sinun muistin mukaan sinne kylälle ja teille tuli?
No ne tuli ne tavalliset lehdet, mitkä siel oli. Oliks se Karjala-lehti, Maakansa, en minä muista. Joululehtiä tilattiin koululta. En mie niin tarkkaan muista. Aina jotain joululehtiä oli kyllä. Hiekkaan tuli Perjantai vai Nyyrikki vai mikä se oli, ni sit niitä aina vaihdettiin. Käpyn (Hailin) Martta ja meillä ja Hiekassa ja sitte ne kiersivät aina.
Minkälaisia lehtiä nää Nyyrikit ja Perjantait olivat?
Ne oli sellasia viikkolehtiä, ajanvietelehtiä. Niis ol kaikenlaisia tarinoita. Ne ol sanamalehden mallisia ja muotosia. Sit siin oli vielä semmonen jatkokertomus, mis oli semmonen palsta ja sit ko ne leikattiin ja taitettiin, niin niistä tehtiin välillä oikein kirjojakin. Niitä sit lainailtiinkiin ja sit niitä välillä hävis.
Muistatteko minkäläisia leikkejä leikitte lapsena?
Ei meillä (Martta) ollu paljon leikkejä, ne oli vaan räsynykkeja. Mitä milloinkin sit tehtiin siel pihalla.
Talvella leikittiin silviisii, mie (Sirkka) muistan sen vaan, et ku ol oikein puhdas ja valkonen hanki, ni sit kuule käveltiin sinne semmonen käytävä, et ol huoneita niinko ja sit piironkia tehtiin ja otettiin, lainattiin, ko oli verhon nipistimiä, sit semmosia, niit lainattiin. Saatiin kaapin vetimet. Tällä viisiin talvella leikittiin. Ei ollu leikkimökkiä. Pihalla leikittiin ja tuvassa.
Sirkan leikkikaverina oli Valkosen (Porkan) Eeva ja Martan Venäläisenmäellä asuessa naapurin lähinnä Anttilan (Venäläisen) lapset. Lyijysellä oli ulkorakennuksessa hyvä leikkipaikka.
 |
| Ylärivissä vasemmalta: Sirkka ja Martta Lyijynen, Aini Anttila. Keskellä: Hilkka Tommiska, Heikki Lyijynen, Paavo Tommiska. Alhaalla: Raimo Koso, Ossi ja Aila Tommiska. Kuva: Mervi T. |
Niitähän oli monta, mut nyt ei tuu mieleen ko yks:
"Kävelin kerran kaupungilla,
kuulin siellä kellon lyövän.
Kuinka paljon se silloin löi".
Kenen kohdalle tuli "löi”, sen piti sanoa joku numero ja sitten jatkettiin ringissä sen luvun mukaan. Kenen kohdalle tuli viimeinen numero se jäi esim. hipaksi tai pitäjäksi piilosillaan ollessa.
Vielä toinen loru:
"Entten tentten teelika mentten
hissun kissun vaapula vissun
yks kaks kolme
sinä oot pelistä pois”.
(Laihajärven kylätoimikunta, Martan ja Sirkan haastattelu Vantaalla 29.2.1996)
Kommentit