Mä (Kyllikki) en muista mitään muuta, ku että meillä oli tulipunaset suojapuvut ja sitten ku oli talvi, ni me ei saatu niitä tulipunaisia suojapukuja pitää päällä, koska ryssän koneet ois nähneet ne. Äitihän sit ompeli ne sellaset suojat niitten tulipunaisten suojapukujen päälle, lumipuvut siihen. Tämän muistan (Kaija), että joskus juostiin, ku meil oli toi kivinavetta, ni sinne juostiin mukamas sirpalesuojaan, mutta mentiinköhän kerran tai kaks. Ja katsottiin (Kyllikki) niitä lentokoneita, joilla oli niinko jokin puikko siinä takapuolessa.
Tuleeko mieleen, kun ajattelee nyt jälkeen päin, että kun oltiin lapsia, pelottiko se silloin, kun tiesi, että sota on syttynyt?
Kaija: Siinä oli jonkinlainen sellanen pelko, että esimerkiks mie ainakkii, sillon puhuttiin desanteista ja puhuttiin evakoista ja puhuttiin vaikka mistä, ni sen mie muistan, ku mie sanoin, et "mie en ainakaan lähe desantiks, jos ei äiti lähe" - Se oli tarkoitus, et evakoks. Jokin tuollanen pieni pelko siinä kuitenkin oli, mut ei mitään sellaista hurjaa. Se vaan tuntu, et sitä niihin vanhempiin tarrautui sitten aina. Se oli n niinko sellaista jännääkiin.
Kyllikki: Niin mul on enemmän niinkun sellanen turvallinen tunne, mut kuitenkin vähän niinko ihmettelee, et mitä ne vanhemmat nyt pelkää siinä sit.
Kaija: En mää kans muista siin mitään suurempaa pelkoa. Jollain tavalla se kuitenkin heijastu vanhemmista se, et siihen tuli sellanen tietty epävarmuus ja jonkinlainen pelko tuli. Totta kai vanhemmat toisella tavalla, vaikkei sitä suoranaisesti peloteltu millään lailla, vaan päinvastoin.
Te lähditte sillon -40 talvella, niikun muutkiin laihajärveläiset. Mihin päin?
Taavettiin. Esinnäkin me lähettiin niinkun kaks kertaa sillä tavalla, että siellähän ilmoitettiin, et nyt tulee se linja-auto, joka vie meitä sinne, Hiekan kujan suuhun. Me mentiin sinne ja meil oli ne toiset töppöset oli jalassa ja monot oli repussa ja sitten mentiin sinne Hiekan kujan päähän. Kuinka ollakkaa, sitte tuli tieto, että se auto ei tuukkaan, sitte tultiin takas kotiin ja sit lähettiin seuraavana päivänä uudelleen. Sitte meidät vietiin Taavettiin. Me lähdettiin helmikuussa ja isä tuli sitte vielä jouluaattona, sillo -39, kun hän oli siinä rannalla Jokikylässä, isä oli siinä tykkipatterissa. Ku me oltiin sitä mieltä, että isä ei pääse jouluks kotiin, yhtäkkiä jouluaattona, ni hän tuleekin kotiin. Mie (Kyllikki) muistan sen, kuinka äiti tuli niin iloiseksi, et muistan todella, että äiti oli tavattoman iloinen. Mie muistan sen vielä tällä hetkellä siinä eteisessä, että isä olikin siinnä.
Tää evakkoretki sehän kesti vajaa pari vuotta?
Me mentiin sitten oliks se Poriin, kun me mentiin junalla Taavetista ja sit siintä linja-autolla Tuorilaan. "Ja siellä karjalainen kansa seiso huutokaupassa". Se on se Anneli Saariston laulu, kyllä pitää mitä suuremmassa määrin paikkansa (Kaija). Meitä ei huolinu kukaan. Ei, koska oli kaks vanhaa -pappa oli halvaantunu- ja sitten oli vielä Terttu, joka oli puoltoista vuotias. Meidät sitten sijoitettiin sinne, se oli sellainen, missä oli hotelli ollu ja me saatiin sitte sen rouvan ruokasali, missä me asuttiin. Sitte meillä oli vielä isoisän sisko, se Masterin täti oli vielä mukana. Se Masterin täti siinä vaiheessa joutu sitten jonnekin muualle, mutta se oli semmonen niinkun matkustajakodin tapainen. Se matkustajakodin omistaja anto oman ruokasalinsa meille.
Isovanhemmat, äiti ja me lapset majoituttiin sitte tähän ruokasaliin ja mie muistan vielä, että siinä oli valtavan iso semmonen tammipöytä keskellä. Sitä ei siirretty siitä mihinkään, mut hyvä meiän oli siinä olla. Siinä me oltiin sitten niin kauan, kunnes tuli tämä välirauha ja isä tuli siihen sitten ja sieltä me mentiin sitte Luvialle.
Sitten kun palattiin takaisin sinne Laihajärvelle syksyllä -41, sehän oli vielä jatkosodan aikaa, niin minkälaisia muistoja teillä on siitä?
Meillähän oli kaikki hävitetty. Me tultiin sinne Matti Kosolle Kosonmäelle loka-marraskuussa ja minulla on sellainen mielikuva, että meiän pappa, joka oli halvaantunut ja kun tuli tieto, että päästäänkin takaisin, niin pappahan tervehty niin, että hän itse istuutui hevosen rattaisiin ja ajoi Laihalle. En muista tarkalleen, millä konstilla me muut mentiin, mutta pappa sai voimansa takasiin, ja niin hän oli ensimmäisenä siellä. Meillä oli poltettu molemmat talot. Ei me Kosolla koko aikaa oltu, vaan me mentiin siihen naapuriin Kokon Eemelille. Ko Eemel Kokko ei tullu sinne takasiin, ni meillä oli koko Kokon talo, paitsi tupa ei ollut. Se oli niinkun heidän käytössä. Kokon talo oli pystyssä ihan kokonaan.
 |
| Hyypiän talon rauniot. |
Sitte teillä alettiin rakentamaan. Mitä rakennuksia teillä rakennettiin ensiksi?
Siihen rakennettiin joka tapauksessa pieni asuinrakennus, sauna ja sit sitä navettaa ruvettiin rakentamaan myöskin, mut mä en muista missä järjestyksessä niitä alettiin rakentamaan, tuliks sauna ensi. Voi olla, että se sauna tuli ensi ja sitten tuli vasta se asuinrakennus. Mehän asuttiin sillon Kokolla.
Muistatteko, kuka teillä oli rakentamassa?
Mä muistan sen yhden miehen, mikä sen miehen nimi nyt oli, joka tapauksessa, koska meillä rakennettiin, sitä navettaa vielä tehtiin, sillon kun oli perääntymisvaihe jo Kannaksella ja sitte, ku äiti sano tälle rakentajalle, että "kuule lopetas rakentaminen, että nyt rupeet tekemään puulaatikoita, nyt ruvetaan lähtemään". Ni hän sano, että hän oli jo odottanu, että koskas tuo emäntä sanoo, että nyt ei enää rakenneta. Hänen mielestä tää on ollut turhaa jo vähän aikaa. Navetta ei ehtinyt täysin valmiiksi.
Muistuuko mieleen vanhempien kertomana rakentamistarvikkeiden hankinnasta, oliko se kuinka vaikeata saada?
Siitä mä en osaa sanoa yhtään mitää. Mutta kyllähän kaikella tälläisella niin kun nauloilla ja muilla piti olla ostolupa. Senkin mä muistan, että mä joskus olin siellä kirkolla, piti jonottaa jotakin ostolupaa johonkin rakennustarvikkeeseen, oisko se ollu naulojen ostolupa tai joku muu tämmönen, että se annettiin mulle tehtäväks mennä hakemaan. Kyllä se varmaan näin oli, että ne oli naulat, lasit ja sellaset.
Jos jatkettaisiin siitä, kun teidän isä oli siellä sodassa. Kävikö hän usein lomalla?
Hän kävi lomalla sillon kun oli, oliks se nyt se asemasota, koska mää olin koulussa sillon Viipurissa, niin me hyvin usein isä pääs viikonloppulomalle, että me lauantaina samassa autossa tultiin kotiin ja sitte taas sunnuntai-iltana samassa autossa tultiin Viipuriin takaisin, kun hän oli autojoukoissa Viipurissa, et siinä vaiheessa, ku sotatoimet ei olleet. Mutta minä en kyllä muista, että sitten enää siinä vaiheessa, kun se kiihty. Ja mehän tosiaan, Viipurin Tyttölyseohan muutti sitte Kangasniemelle ja me ton Helgan kans mentiin sinne ja Helga hoivaili mua siellä sairaanakin ja toi Helga meni sitten yksin Laihalle ja minä en päässytkään sillon kotia. Minusta se oli katkerampaakin katkeraa, ku mie en päässyst Helgan kanssa matkustamaan, kun jouduin tulirokkosairaalaan. "Vienäs Kalle" (lehtori Kalle Väänänen) kävi minua kyllä kattomas.
Minkäslaista se oli koulunkäynti sillon Laihajärvellä, tehän aloititte ennen sotia?
Juu mää (Kyllikki) kävin alakoulun ensimmäisen ja sitte toista luokkaa Laihajärvellä ja sitten jatkosodan aikana, niin mä en Laihajärvellä enää koulussa ollutkaan, mutta Kaija sinähän olit. Sinä menit 6-vuotiaana kouluun sitte silloin ennen sotaa.
Niin (Kaija) oliks se sellanen supistettu, että siellä käytiin vaan syksyllä osa, siinä kansakoulussa Oronmäällä. Sitten jatkosodan aikana, se kouluhan oli siellä Peltolassa (Iivar Hyypiällä). Siellähän mä olen yhden vuoden käynyt. Siellä olen käynyt yhden vuoden ja sitten menin yhteiskouluun Säkkijärven kirkolle.
Sitte läksitte oppikouluun Säkkijärven kirkolle, olitteko siellä kirkolla kortteria?
Mä asuin Säkkijärven kirkolla ja asuin äidinäidin Salokallion mamman luona. Hän oli rakentanut sinne kirkolle. Häneltä oli kans kaikki sodassa palanu, mutta oli rakennettu semmonen, mistä oli tarkoitus tulla sitten sauna. Ja siinä oli niinkun kaks huonetta. Siinä me asuttiin toisessa huoneessa Oron (Tommiskan) Hilkan kanssa. Oltiin siellä ja sitten aina viikonloppuina lauantaina mentiin kotia.
Kun te olitte siellä viikon, niin olitteko te äidinäidin ruokataloudessa vai oliks teillä omat eväät mukana?
No kyllä oli viikon eväät mukana, et äiti aina leipo ja. No ei ehkä nyt kaikki, mut kuitenkiin sellainen, mitä nyt voitiin ottaa mukaan leipää ja sitten oli se maitohinkki mukana. Kuin pitkälle sillä sit mentiin viikossa, niin en pysty sanomaan, mut kuitenkin, että aina oli evästä mukana.
Olks koulussa sillon mitään ruokaa?
Ei ollut. Ei meillä ainakaan siellä ollu. Se alko niin, ettei siellä ollu ko se yks luokka ja yks opettaja, Alander.
Oliko Laihajärveltä muita kuin tämä Tommiskan Hilkka?
Ei ollu muita meitä. Linja-autolla, ne oli niitä häkäpönttoautoja kuljettiin viikonloppuisin ne matkat.
Minkä firman autoja ne oli?
Onni Vilkas ainakin, sen mie muistan, ko se on vieläkin. Oliks ne kaikki vai oliks siellä useampia.
Se oli se Tienhaaran liikenne, se punanen. Eiks se ajanu Kotkasta Viipuriin se Vilkas ja eiks se Tienhaarakin ajanu samaa, koska mää mänin sitte taas Viipuriin saakka, et mä en oo koskaan Säkkijärven käynt, Me ollaan käyty tuon Helgan kans tyttölyseota Viipurissa.
Eiks me kuljettu aika paljon niinko samoissa, et jos te menitte isän kanssa Viipuriin taikka ainakiin tultiin samassa autossa. En muista niin tarkkaa, mut kuitenkin linja-autoissa kuljettiin nää matkat.
 |
| Viipurin tyttölyseo. Kuva: Merja T. |
Millon sinä aloitit siellä Viipurissa?
Mä oon aloittanut vuonna -42. Silloin mä oon menny ensimmäiselle luokalle Viipurin tyttölyseoon ja asuin sen Aipin (Aili Vinnari) luona siellä Kelkkalassa, Aholan Irjan kanssa nukuttiin samassa sänkyssä Aipin peräkammarissa.
Oliko siellä muita laihajärveläisiä sinun aikaan?
Ei, ei ollu paitsi Helga, enkä mä muista, et meiän kylästä ois ketään muita ollu. Mä olin sillo toisella luokalla.
Oliko teillä sillon polkupyöriä lapsena ja kuinka aikaseen?
Ei meillä lasten pyöriä, meillä ei ollu, mutta meillä oli perheessä kyllä naisten pyörä ja miesten pyörä. Ja me opittiin kyllä ja naisten pyörällä minä kyllä opettelin ajamaan. Äidillä ja isällä oli omat pyörät kummallakin.
Ajettiinko näillä pyörillä kuinka pitkiä matkoja?
Sen minä (Kaija) muistan, että kyllä minä pyörällä olen kouluaikana käyny Tolppalassa, kun Iiris-täti, äidin sisko asu Tolppalassa. Jotakin asiaa piti käydä siellä ja sen mä muistan, että se oli niinko pisin matka. Niin ja Säkkijärven kirkolta tultiin keväällä polkupyörällä. Luultavasti meillä sitte oli mukana siellä se polkupyörä kouluaikana, koska me asuttiin niinko kirkolla ja se Säkkijärven koulu taas toimi siellä Suurpäälässä, siel oli pystyssä joku, missä tää toimi. Sitä väliä ajettiin. Talvella hiihdettiin ja sitten oli potkukelkat ja sitten keväällä polkupyörällä käytiin ja sen mä muistan, että keväällä, mie ainakiin tulin sillä polkupyörällä, ajoin kotiin kirkolta justiin tään Hilkan kans tultiin.
Muistuuko kylältä mieleen jotain erikoisia paikkoja, luolia, kiviä tai lähteitä?
En minä kyllä muista muita ko se Kylmäoja, mikä oli lähteitä täynnä, mikä laski siihen Laihan lampeen. Eiks se tullu jostakin sieltä suolta. Siin oli hirveän paljon lähteitä. Siinä oli kylmä vesi, et esimerkiks heinäpellolla, kun oltiin, ni juotavaa ei tarvinnu aina sinne osaa peltoa viedä. Sen sai niistä lähteistä sen juomaveden. Mie en niitä rajoja osaa oikein sanoa, mut jollakiin tapaa ne rajoittu siihen meiän peltoon.
Oliko teillä kotona kirjoja? Luettiinko teillä?
En mie tiiä, et oliko muita ko raamattu ja sanomalehet, Suomen Kuvalehti ja Kotiliesi. Mie muistan, et jokin sarjakuva niiltä ajoilta on jäänyt mieleen Suomen Kuvalehdestä ja Kotiliedestä. Sitte joku sanomalehti. Maakansa ja Yhteishyvä, Pellervo. Joululehtiä oli ja urheilulehtiä, koska muista että isällä aina oli Urheilijan joulu. Joitakin urheilulehtiä voi olla, että hänelle tuli, mutta ne ei sillä tavalla lapsen mieltä kiinnittäny, ku se Urheilijan joulu. Muistaakseen siinä oli joku sellainen peli, mitä tietä myöten päästiin eteen- ja taaksepäin.
Joulukortteja saatiin sekä lähetettiin, niitä on vieläkin tallella joitakin. Äidin sukulaisille ainakin lähetettiin aina ja esimerkiks Kaijan kummitäti lähetti aina. Kyllä joulu- sekä pääsiäiskortteja on niissä kirjeitten joukossa, jotka mulla on kotona.
 |
| Pikkuneitien kesäinen kahvihetki. Hyypiä Kaija ja Kyllikki oikealla. |
Muistuuko mieleen minkälaisia leikkejä lapsena leikitte?
Ne oli kyllä hyvin tavanomaisia. Tuntuu, että ruutua hypättiin ja narua. Seinäpalloa pelattiin, neljäämaalia. Nukkeja oli oikeastaan aika paljonkin. Tehtiin taloset aina. Sitten, kun meillä oli se leikkimökki, ni siellä oli oma pieni kalustus kokonaan ja sittehä meillä oli nää tämmöset pienet, niinku lasten leikkiastiastothan meillä oli. Tuossa valokuva-albumissakii niitä on, kun meiän serkut oli meillä. Se on justiin se, talosia leikittiin. Se kuulu siihen, niinkuin varmaasti joka vaiheessa lapset leikkii kotia.
 |
| Kääriäinen Esko ja Aune, Hyypiä Kaija ja Kyllikki sekä Kääriäinen Airi. Kääriäiset olivat asuneet Sipon talossa 1939. |
Kuinka se oli sitten sopuisaa se leikkiminen? Tuliko koskaan erimielisyyttä leikkeissä?
Takuulla tuli. Saanko kertoa. Äiti kertoi, että hän katsoi keittiön ikkunasta, kun Kivelän Liisa ja Jussi ja Kaija ja minä leikittiin meidän hiekkalaatikolla. Jussi oli meistä vanhin. Liisa ja minä oltiin samanikäisiä ja Kaija sit kaks vuotta nuorempi. Jussi rupes meitä kiusaamaan. En tiedä nyt millä tavalla rupes kiusaamaan, mut hän kiusas joka tapauksessa, Liisa ja minä oltiin sit jo melkein pois lähdössä ja hätää kärsimässä, ni tämä pienin siitä otti kepin ja peittos Jussin. Jussi sai lähteä, mutta ei minulla ole minkäänlaista muistikuvaa, mutta totta kai näitä on tällaisia. Äiti sano vielä, että ko ”Kaija on aina ollut niin tarmokas ja itsetietoinen, niin hän ajatteli, että jokohan hänen täytyy mennä Jussia pelastamaan”. Nää oli kuitenkin hyviä kavereita.
Leikkipaikka oli kesäaikana meiän pihapiirissä hiekkalaatikolla taikka leikkimökissä tai sitten seinäpalloa pelaamassa, mutta todella meitä ei päästetty pihapiirin ulkopuolelle.
Mites talvena sitten, sisällä leikittiin nukkein kanssa, mutta kävittekö hiihtämässä, kelkkamäessä?
Juu laskettiin sekä kelkalla että suksilla mäkeä. Se meiän mäkihän oli joskus, me saatiin laskee sitä mäkeä, mikä tuli meiän pihaan ja mikä mäni niinkun Hiekan kujalle, mut ei aina saatu. Mut sit siitä riihimäeltä niin siitähän me saatiiin pihapiirissä, ni siinähän oli kans mäkeä. Latu tehtiin siitä puutarhan ympäri. Me oltiin niin pieniä loppujen lopuks sillon vielä. Ihan hyvin riitti meiän laduks.
 |
| Terttu Hyypiä ja nuket kotona Laihajärvellä |
Laihajärven kylätoimikunta / Kyllikki Hyypiä-Lehtosen ja Kaija Jekusen haastattelu Lahdessa 6.3.1996.
Valokuvat: Tuula Jekunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti