Oli eukko niin vastahakoinen, että taitaa hän joessakin mennä vastavirtaan...

Helena Hyypiän (22.7.1864 - 30.6.1958) muisteloita

”Vuonna kuusikymmentäkuus

tuli Suomeen laki uus
viinaa kiellettiin keittämäst
juomapäiviä viettämäst.

Se meininki oli keisaril
et viinaa ei ois juomaril
et leipä piisais Suomessa
joka ainoan miehen huoneessa.

Olihan ennen Suomessa
kylmässä pohjan puolessa
leipä vahva puuttumat
työtä tehtiin suuttumat.

Kahvetta hörkkiit nuoretkiin
vaarit että muoritkiin
kahvipannut lämminnä
vanhoillakkiin ämmiillä.

Ne kun asut saunassa
kahvipussit nauloissa
keittäät saunain pesässä
leivisköittäin kesässä.

Piikatytöt piikaiset
päästänsä on kiukkuiset
kuin he juomaan tottuvat
ja markat heiltä loppuvat.

Kun isäntä antaa pestiä
pitää piiat kestiä
kahvetta he tuottavat
jota pojille juottavat.

Moni panee palkkansa
ainoankiin markkansa
kauppamiehiil kantavat
kahvin naulasta antavat.”

(Viinankeittolaulu)

No nyt son kaikki.

Keneltä te opitte tämän laulun?

No mie opin sen, kun mie olin nuor. Se ol sellainen arkki voi olla vissiinniin. Mie nyt kuulin niiltä isän veljiiltä.

Tehän muistatte jonkun toisenkin laulun.

Mie en muista nyt tarkkaan muuta kun "Morsiamen lähtö hyväst kotonta”, isän kotonta. 

Soppiiks se siit laulaa? 

Se tyttö kun laulo se morsian:

”Mun muistuu mieleheni toi suru haikia
kuin oli vanhemmiillen minusta vaivoja
Surulla teitten työtä paljon mun tähteni
valvoitte monta yötä reunalla kehtoni
Viel isäll oli suru ja huoli minusta
osotti murheen murun äitini kivusta
Kyl kasvon kaunihisti kun kukka ketolla
raviten runsahasti lemmel ja ruualla
Ja muistan vielä senkin kuin olin kuutennel
aata äiti ensin minullen opetti.
Nyt alkaa jo se tieni jota vanhat ovat käyn
se sauva käteeni joka ristiä on täyn
Nyt nämät ovet suljen jossa olen kasvanut 
ja yljän kanssa kuljen kuin olen vannonut
Hyvästi täytyy jättää mun rakkaat vanhempan
… ”

en muista nyt, vaikka se ol niin mukavast mut ei vaan muista ...

Missä tätä laulua laulettiin?

Sitä laulovat ennen vanhaan morsiammellen, miun tätillen, kun se läks, muutti toiseen talloon.

Mikä tädin nimi oli?

Se ol Helena ja, miun nimi.

Kuinkas vanha te olitte silloin?

Miä olin jo jotta, olihan mie vissiinniin. En mie oikeen kahenkymmenen vanha, en mie muista sitä oikeen miten vanha mie olin. Ne kylän pojat laulovat siinnä äärellä, kun pantiin ruunua päähään. Se ol sellainen. Ennen vanhaan tekit sillä viisiin.

Voitteko kertoa jotain niistä ruunuista? Oliko morsiammella ruunu ennen siellä Säkkijärvellä?

Se ol sellainen lekaatti ni jotta. Peilit olit eessä sekä takanna niissä ruunuissa. Se kuulu olleen se ruunu ensimmäisiä ruunuja sitte, sanottiin Virolahen ruunuks. Virolahesta se siit haattiin ja se ol sieltä kun pantiin päähään hääpäiväks ja vihkimäajaks.

Mistähän se oli sieltä Virolahelta ja kuka sen omisti?

Se ol sieltä mikä Annamari en mie muista Urpalasta vai mistä. Urpalan kylä se ol Ylä-Urpalasta.

Kun se otettiin pois tämä ruunu, mitäs sitten pantiin päähän?

Ne kun siinä häissä olivat niin pantiin hattu. Naisiillen emäntiillen pantiin hattu.

Hattu vai myssy?

Hattu oikeen semmonen ennenvanhanen siin olit pitkät hetuleet jotka riipput tännen olkapäällen.

Oliko pitsiä?

Ei siinnä pitsiä. Se ol semmonen hattu. Onhan miulla tuolla yks nyt hoopi naulassa, tuossahan se on likkeellä. Se ol vaan oikeen kankaasta. Siin olit tupsut silkkilangasta näin pitkät, jotka riippuvat täällä. Nyt on toisenlaiset. Miulla eil ennään olt. Miulla on vielä tuolla vanhuuven mut se on hoopi sanotaan vaan silkkiä.

Eikö teillä ollut ruunua päässä kun olitte morsian?

No miulla ol ja ruunu sillon. Ei kukkaset miulla olit. Ne olit sieltä Säkkijärven kirkolta. Siinnä kirkolla, mikä talo se ol. Se ol kunnantalo, se ol joku emäntä, en mie häntä muista. Siint on näät kaheksankymmentävuotta jo aikaa ni.

Ketäs siel oli pelmannia ja hyviä pelmannia Säkkijärvellä?

Pukin Israel Hyypiä vanhapoika se ol oikeen kova viulunsoittaja Laihajärven kylästä, missä miekiin nyt olin.

Oliko se sukua teille?

Vanhaa sukua. Yhteisessä taloss ennen asuneet.

Ketä muita oli hyviä pelimanneja Säkkijärvellä?

Ehän mie tiiä kaik Säkjärven, mut Nurmelassa siit ol tuo Martti Nurmela siinnä kylässä, missä miekiin. Ehän mie niitä muita niin muista. Hän ol pelmanni. Viulua se soitti.

Kertokaapa nyt se.

Talonpoika otti vaimon itsellensä, mutta tämä puuttui olemaan niin vastahakoinen, että teki kaikki, mitä miehensä kielsi. Vaan mitä tämä käski sitä hän ei tehnyt. Siit olit joulunpyhät tulemassa.

Mies sano vaimolleen, jotta 

”no nyt on joulujuhlakiin tulemassa, niin ei pidä meidän suuria juhlia pittää. Se käy kovin kalliiksi meillen se.”

"Piempä suottekkii” sanoi akka.

Mies: "No joshan juhlat pietkii, ei pie viinaa hankkia."

”Hankinpa suottekkii!” sanoi akka.

Mies: "No ei pie vieraita kutsua."

"Kutsunpa suottekkii."

Mies: "No jos viinaa hankitkiin, niin ei miua pie esinnä käskeä pöyän päähään ryyppäämään".

"Käskenpä suottekkii" sanoi akka.

Näin sai mies akkansa pitämään hyvät joulukestit. Siinä oli vehnäistä ja piirakaista, kahvia, viinaa, niin kauan kuin joulunpyhiä kesti.

Mies sanoi: "Päästä mun pitää kun pitääkin tästä hullusta akasta."

Kun heinäntekoaika kesällä tuli, meni mies niityllen. Siin ol semmoinen joki, niin se hakkas joen portaat enstäin poikki alapuolta. Siit sanoi vaimolle, jotta ”nyt on hyvä poutainen ilma, lähkämme heinäntekoon niitylle”.

No eukko läksi. Kun tultiin joelle, mies sanoi eukolle, jotta ”kule vaimoseni porrasta myöten hiljaa, nää tuntuut miusta niin heikolta ja huonolta, äläkä keiku ja hypi tullessasi.”

"Keikunpa suottekkii" sanoi akka.

Sillon akka keiskahti jokeen. Mies läksi etsimään siit vasten virtaa muijaaseen.

Heinämiehet muut sanot, jotta ”mitä sie etsit?”

"Akkaa" sanoi mies.

Kun heinämiehet ihmettelivät, miksi hän vastavirtaan etsi, sanoi mies: 

"Oli eukko niin vastahakoinen, että taitaa hän joessakin mennä vastavirtaan."

(Laihajärven kylätoimikunnan arkistosta Erkki Ala-Könnin tekemä haastattelu kesältä 1956).