Antti Jarva – räätäli ja muusikko Laihajärveltä

”On tunnustettava, että aika hyvin se Kujalan Antin tekemä puku päälle sopi.” Näin kirjoitti Anton Hyypiä vuonna 1960 kirjassaan Laihajärven aukeilta. Antti Jarva (17.11.1906 − 10.8.1954) Laihajärven Kujalan talosta oli isosetäni. En koskaan tavannut Anttia, koska synnyin muutama vuosi Antin kuoleman jälkeen. Kuulin kuitenkin juttuja hänestä. Kerron tässä niistä muutaman.

Antin vanhemmat olivat Eeva-Stiina Jarva (o.s. Ollikka) ja Simo Jarva. Eeva-Stiina oli Kujala-nimisen talon tytär Laihajärveltä. Simo puolestaan muutti 1880-luvun alkupuoliskolla Salajärveltä Kujalaan kotivävyksi. Taloon tarvittiin isäntä. Kujala, joka sijaitsi Helsinki-Viipuri-maantien varrella, toimi kestikievarina ja kaiketi myös postia jakavana talona. Talossa oli tietojeni mukaan jatkuvasti oman väen lisäksi muuta porukkaa kuten autonkuljettajia ja matkalaisia. Sinne tuli myös monia lehtiä.

Antti Jarvan kotitalo Kujala Laihajärvellä kuvattuna 1920-30-luvulla. Kuva on otettu Viipurin suunnasta katsottuna.

Eeva-Stiina oli vain 15-vuotias avioliiton solmimisen aikaan. Puoliso Simo oli häntä yhdeksän vuotta vanhempi. Pariskunta sai yhdeksän poikaa, joista kahdeksan eli aikuiseksi. Antti oli veljessarjan toiseksi nuorin.

Jarvan veljeksiä heinää tekemässä 1920-luvulla tai 1930-luvun alkupuolella. 
Anton Jarva (vas.), Hugo Jarva, tuntematon, Eino Jarva, tuntematon, Antti Jarva harava kädessä, tuntematon.

Vartuttuaan Antti harjoitti räätälin ammattia. Vanhoista Säkkijärven Sanomista löytyy Antin ilmoituksia. Esimerkiksi numerossa 3−4 vuonna 1936 hän mainostaa tilauspuvun olevan ilo kantajalleen. Hän pyytää arvoisaa miesväkeä pukeutumaan kunnollisiin ja ajanmukaisiin pukineisiin kesän merkeissä. Tilaukset voi tehdä vaatturi A. Jarvalta Laihajärven kylästä. Ilmoituksessa mainitaan, että tarjolla on viimeisimmät muodit ja sopiva hinta. Antti keskittyi miesten pukujen ompelemiseen. Hänen kerrotaan olleen tarkka, huolellinen ja laatutyötä tekevä räätäli. Kankaita hän tilasi kaupungista – ilmeisesti Viipurista ja ehkä Helsingistä.

Sotien jälkeen Antti asui Lauttasaaressa Helsingissä. Hänellä ja vaimo Fannylla ei ollut lapsia.

Antti Jarvan ja Fanny Virtasen häät 6.7.1946 Helsingissä.

Antti vaikuttaa olleen uusia mahdollisuuksia etsivä mies. Hän suoritti 1940-luvulla vaatturimestarin tutkinnon Lehtisen vaatturiliikkeessä Helsingissä. Omaa vaatturin elinkeinoa hän harjoitti kuolemaansa asti. Koti Lauttasaaressa oli suuri. Yritys toimi siellä. Antti ompeli pukuja myös sukulaisille, kuten isälleni ja hänen veljilleen. He pystyivät pukeutumaan hienosti tilanteen niin vaatiessa.

Antti ei tehnyt naisten vaatteita. Tiedän yhden poikkeuksen tästä periaatteesta. Antin veljentytär Tellervo Lahti (o.s. Jarva) avioitui joko sota-aikana tai heti sen jälkeen. Antti lupasi tehdä veljentyttärelle asun. Anttia ilmeisesti hieman jännitti onnistuminen. Kaikki meni kuitenkin hienosti. Tellervo sai mieluisan ja hyvän jakkupuvun.

Heinätöitä 1920-luvun loppupuolella Laihajärven suunnalla. Antti Jarva (vas.), Tellervo Jarva (avioiduttuaan Lahti, hevosen selässä),
August Jarva, Jouko Jarva (hevosen selässä), Eino Jarva, muut tuntemattomia. Tellervo (Telle) ja Jouko (Jonne) ovat Augustin lapsia.

Antilla oli pilkettä silmässä. Hän oli nauravainen ja iloinen. Räätälin työn ohella hän toimi myös muusikkona. Viulu oli hänen soitinpelinsä. Veljentyttö Tellervon ollessa nuori hänellä oli tapana pistäytyä mummolassa Kujalassa. Silloin Antti otti viulun hyppysiinsä ja hyppäsi pöydälle. Jalat ristissä pöydällä istuen hän soitti viulua ja luritteli Tellelle: ”Mie seison patterinmäellä, mie kuiskaan neidolle, tule minua riiaamaan.” Hän soitti kaikkea muutakin. Telle kuunteli setäänsä mielellään ja innokkaasti. Antti oli ainoa, joka sai kuunnella iskelmämusiikkia talon radiosta. Äiti Eeva-Stiina kuunteli hartaampaa ohjelmaa ja valvoi tarkasti radion käyttöä.

1930-luvulla Antti perusti nuoremman veljensä Einon ja Alpo Mäkelän kanssa Karjala Laulujaz-nimisen (ei Laulujazz) tanssiyhtyeen. Antti soitti viulua, Eino haitaria ja Alpo rumpuja. Alpo myös oli orkesterin laulusolisti. Kaikki miehet olivat Laihajärveltä.

Karjala Laulujazin kokoonpano 1930-luvulla: Antti Jarva (vas.), Eino Jarva ja Alpo Mäkelä.

Karjala Laulujaz oli varsin tunnettu ja suosittu Säkkijärvellä ja vähän kauempanakin. Antin viulu oli itse tehty. Hän myös opetteli nuottien luvun ja tilasi nuotteja postin kautta. Soittajien esiintymisasut olivat komeat. Ne saattoivat olla Antin tekemät.

Antin luonteesta kertoo jotakin se, että hän osti vanhimman veljensä pojalle, isälleni Simolle alttosaksofonin ennen sotia. Isä meni soitto-oppiin Helsinkiin ja sen jälkeen soittajaksi Kaartin rykmenttiin Viipuriin. Antti ompeli hänelle hienot pussihousut Helsingin reissua varten. Saksofoni on edelleen tallella. Isäni vanhimmalle veljelle Arville hän takasi parin muun veljensä kanssa kuorma-auton ostamiseen tarvittavan lainan ennen sotia. Autoa sanottiin Intikaksi, joka tuli International-nimestä.

Antti kuoli vain 47-vuotiaana vuonna 1954 Helsingissä. Sydän ilmeisesti petti – tai ehkä aortta repesi. Hän oli käynyt ostamassa uudet tapetit aikoen tapetoida kotia. Hän lyyhistyi oman kotitalonsa hissiin tapetit kainalossa.

Antti Jarvan kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa.

Antti sai komeat hautajaiset. Tunnettu oopperalaulajatar Anna Mutanen esitti yksinlauluna kappaleen ”Jo Karjalan kunnailla” hautajaisissa. Hautajaisten ohjelma on vielä tallella.

Teksti ja kuvitus: Anna-Maija Lämsä (o.s. Jarva)

Teksti perustuu seuraaviin lähteisiin:
Hyypiä Anton 1960. Laihajärven aukeilta. Myllykoski.
Jarva Helvi (1914−2018). Haastattelu, muistiinpanot, heinäkuu 2017, Lappeenranta.
Lahti Tellervo (1924−2014). Haastattelu, muistiinpanot, elokuu 2014, Miehikkälä.
Arvi Jarvan (1919−2015) ja Simon Jarvan (1924−1984) muistelut useiden vuosikymmenien kuluessa (noin 1970-luvulta lähtien)