Laihallaha se nuoruus vietettiin

Saimi Hyypiän muisteloita

 

Saimi Hyypiä (s.1906) ja muita Säkkijärven rippikoululaisia 1920-luvun alussa.

Nurkkatanssejahan niitä ol, Sussossa piettiin. Laihallaha se nuoruus vietettiin. 

Puoliso löytyi Laihajärveltä – kuulutettiin kolme kertaa. Myö käytiin kirkossa pyöriin kanssa. Sieltä naapurikyliistäkin käivät kerroossa kaaso ja morsian. Kulkivat talo talolta.

Saimi Hyypiä ja polkupyörä.

Käittäks työ?

En käynny. Miullahan ol sellanen koti, että sinne voi männä, ni oljamissa aina oltiin. 

 

Työ mänitte sitte Yrjön kanssa oljamiin Typölle?

Niin, niin mäntiin. Sain siut huutamaan, kun en ollu vielä ääntä kuullu. Eila ol sellanen tuskanen pienenä, et se itki aina.

 

Ketä siellä Typöllä siihen aikaan oli? Oliko se Einar ja Elina siellä?

Oli. Ensin oli Roope-veli oman perheens kans. Sitten ne muuttivat kirkolle. Anttoon-veli asui ensin Laisinkylässä Emman kotona, mutta tulivat sitten takasiin.

Martta Hyypiä, Saimi Hyypiä ja Elina Typpö. Kuva: Antti H. arkistosta

Paimenen tehtävät

Lehmät vietiin Rainion kautta ja Monnonmäen kautta ja sieltä aina Osuuskaupalle. Se olkii pitkä kierros, sit Rahikalta siintä pääs ihan suoraan. 

 

Eiks ne menny siellä sitte peltoon, kun siinä piti mennä ihan peltoaukeaman läpi?

Ei, ei ne pellolle männy, kun niitä komens vaan, ni ne män tietä myöten. Sinne päin Typöllä ol viimenen, mikä tänne Tolppallaan päin tul. 

 

Oliks ne siellä ilman paimenta, sitte illalla haattiin pois?

Oli ne ol siellä, etupäässä haassa, mut joskus aina olivat väljällä. Ei ne väljällä pysyneet, ne tul kottiin. Ne ties, että kotona saavat sit sen haudeannoksen. 

 

Ne meni sinne site kaikki Rainion, Koson ja Oron lehmät?

Niin kaikki ne men sinne puolle, Veenleikkaamiin ja sinne.

 

Pula-aika

Käivät kerroossa ja kerrankii sit meille tul ja sanovat, et saak hyö ottaa nuo perunankuoret, ni äiti sano, ettei tarvi ottaa, meil on iso pata ruokaa. Se ol sitä aikaa. Monikii kauran akanatkii, niistä tehtiin leipää. Veli ol jonkuun toisen kans, kävivät Raudusta ja sieltä hakemassa viljaa. Sit ol leipä lopussa. Pellavansiemeniäkkii laittovat. Rainioiset hakivat kauran akanat ja pellavan siemenet. 

 

Kapina-aika

Ei siel ollu muuta ko tuollasia välivallantekoja. Laisinkylän Kivelässä ja niin niitä kulki niitä punakaartilaisia sellaisissa joukoissa. Oli menny piiloon resloin taakse, mut sieltäkiin sit löysivät ja pistelivät kehoon reikiä. Myö oltiin tiukalla Tervajoella, kun siellä oli se oikein pääpaikka ja sitten kaikki säkit, mitä meillä oli, ni läpitti, et onks siellä ruokatavaraa tai. 

 

Rippikuva. Saimi ja Aino-äiti. Kuva: Päivi H.

Ketä teitä oli siellä?

Miun äiti ja Aino-sisko ja mie. Oltiin sellaisia pieniä vielä. Hään saatto meiät sit siintä pesäkkeestä ohi. Ne ol punasia kaikki. Ei ollu valkosia.

 

Mitäs sitte, kun valkoset valtasivat? Mitä sitte tapahtu?

No sit se kauhu hävis. Että kun pit hevosetkiin olla heinälaaoissa siellä etempänä.

 

Hyypiä Martta ja Hyypiä Saimi Viipurissa. Kuva: Antti H. arkistosta.

Käytiinkö asioimassa Virojoella tai Haminassa vai Viipurissa?

Viipurissa etupäässä. Myö käytiin aina Laihalta pyöriillä Viipurissa, ku mie voin pahoin autossa. Nyt en enää voi, mut sillon voin aina, että mie pelkäsin autossa. Kerran mentiin Olavi ja mie autolla ja Väinö män pyörällä. Ajo melkein samassa ajassa. Sillo ol pyörä Bycklingillä, Väärässämäässä ja miun Hilma-sisko osti rippilahjaks pyörän, kun hää ol Amerikassa. 

Joskus käytiin Urpalassa. Miul ol sellanen savinen ruukku, missä mie aina pullataikinaa tein, sit mie olin sen rikkonu, ni mie laitoin nää pojat sit hakemaan Urpalan kaupasta sellaista, että kun joulu tulee, niin saan siinä taikinan laittaa. Sellasen mahottoman ison ruukun toivat, siin ol kaks ripaa kahen puolen. Nää sit sitä toivat kotia ja kyl mie olin sillo vihanen. Saman tien mie laitoin höiät viemään sen takasiin ja sit kun mänin seuraavan kerran kauppaan, ni siin ol se Väinö Kyklingin vaimo ja sit kaupassa. Hää ol aina siel asiakkain kans puhelemassa, ni mie sit siinä sanoin hälle, et mie olin niin vihanen, että sie laitoit sellaisen pieniillä poikiilla. Tuollahan se on vielä makasiinissa, et ehän sitä kukaan ole ostant. Se ol sitä sota-aikaa. 

 

Sota-aika

Sen mie muistan vaan, että ol oikein kova pakkanen ja linja-autolla mentiin. Ja sit härkävaunuun ja nää istuvat, toinen istu toisen polven päällä ja toinen toisen. Myö mäntiin Noormarkkuun ja sieltä sit linja-autolla Merikarvialle. Ja Vapunpäiväks sit seuraavana vuonna tultiin Artjärvelle. Väinö oli linnoitustöissä sillon välirauhan aikana.

Saimi Hyypiä ja sisarensa Aino Koso. Kuva: Päivi H.

Mitenkäs pääsiäistä vietettiin?

Pitkänäperjantaina ei saanu männä mihinkään, eikä pääsiäisenäkään saanu. Aurinko tanssi taivaalla. Mie en millonkaan sitä kattonnu, en sit tullu sen enemmän tietoon, et mitenkä se sit. Kylhän siitä siihen aikaan puhuttiin, mut ne on nyt unohtunneet jo kaikki. Auringonpimennys miun aikaan oli. Se ol sitten synkkää, kun se pimen ihan. Katottiin ihan paljaalla silmällä, että kuka jaksaa kauemmin kattoa siihen. Sit jälkeen päin ol puhetta, et jos ois vaikka pullon pohjan kautta kattonu. 

 

Joulumuistoja

Pukki kävi joka jouluaatto ja jouluaamuna mäntiin kirkkoon hevosella. Pullaakaan ei joka lauantai tehty. Sitä jouluks tehtiin kyllä aina ja sit, jos ol syntymäpäivät, niinko Annan päivät. Kun Päivil on vanhin tytär Anna, ni miulle aina muistuu mieleen ko miun äiti tek ... Se tuoksu miul on vielä nenässä.

 

Kerrankii ol ihan sula maa aattona ja sit yöllä sato lunta, niin Anttoon-veli tul sit miun kammarin ikkunan alle naputtammaa, että lähetkö joulukirkkoon. Mie sanoin, etten lähe kärriin kans, niin hään sano, et siel on sen verran lunta, että päästään reellä. Ja reellä myö sit mäntiin. Toiset ol kärriillä.

 

Oliko jouluruoka aattona vai joulupäivänä?

Se ol joulupäivänä ja aattoiltana ol puuro. Aamul ol kahvi ja sit vasta ku tultiin kirkolta, sit syötiin. 

 

Annettiinko silloin lahjoja?

Annettiin, ko miunkii Aino-sisko ja Hilma-sisko kun olivat. Sellanen pien kammar oli, mis myö tytöt nukuttiin. Aattopäivänä sitten, kun ol kaik askareet tehty, ni hyö tytöt sulkivat ittens sinne ja avaimenreikäänkiin panivat tukon, etten mie saanu kurkistaa. Mie itkin oven takana, muttei saanu mennä kattomaan. Sit vasta jouluaattoiltana si tul pukki. 

 

Selviskö se kuka oli pukkina? Oliko se kotiväkeä?

Kotiväkeähän se oli, aina joku veljeksistä. Mie olin nuoriin, mut en mie muista, et mie olisin oikein pelänny. Sit ol sitä ison kiven puottamista. Sitä miekii kuulin, mut en mie muista, et meit ois sillo millään peloteltu, eikä vissiin Yrjöäkään ole kiven kans pelotettu. 

 

Kävittekö Harjulassa ollessa joulukirkossa?

Käytiin, myö käytiin sitte kun oltiin siinä omassa talossa kiesiillä mäntiin. 

 

Mukana haastattelussa ollut Yrjö Hyypiä, Saimin ja Väinön poika, kertoi isänsä tehneen erilaisia sepän töitä. Yrjö muistaa isän yhtenä päivänä kengittäneen 12 - 13 hevosta ja rauoittaneen yhden reen. 

 

Saimi Hyypiä

(Laihajärven kylätoimikunta, Saimin ja Yrjön haastattelu Orimattilassa 5.1.1995)