1925 keväällä tultiin "Kujalaan" Hietalan harjulta Viipurin maalaiskunnasta. Hiekka Simo, suutari (poika Anttoon kuoli sodassa) teki meille -Simolle ja Veikolle- saapikkaat vanhoista saapasvarsista.
Mustosen Jaakko majaili linja-auton kanssa Kujalassa. Viljasarain riihen päässä toimi autokuurina. Kerran Simon kanssa kävimme linja-autoa vastassa Osuuskaupalla, mutta se oli kovasti myöhässä. Silloin tuli kova ukonilma ja niin me palasimme juosten Kujalaan ihan märkinä; samalla auto laski Lamminmäkeä alas. Kuitenkin saimme kyytiä. Jaskalla oli kyyti Pukin mäelle (tais olla joku naisihminen?).
Vilho-setä oli siihen aikaan isäntä talossa. Ruokapöytään istui aina pöydän päähän, josta voi seurata ruokailijoita. Jokaisella oli pöydässä (hyvä) oma paikkansa. Kerran tuli Akseli-Kallen-Kallela tauluja kaupalle, oli talvi. Vilho-setä osti "Ilta-Kellot'' 500 mk ja "Kullervon sotaan lähtö" 1000 mk. Taulut taisivat jäädä Naapurille (itäinen naapurimaa).
Vilho osti 1000 markalla mökin "Saskan Anttoonilta". Sinne mentiin me asumaan, entinen isäntä perheensä kanssa.
Kun alkoi koulunkäynti, siitä muistan, että alakoulun opettaja oli Tyyne Nousiainen. Oli työtä ja tuskaa opetella kirjoittamaan oikealla kädellä. Nyt se kyllä käy molemmilla käsillä. Alma Vilamaa pestasi sitten 5 markalla paimenpojaksi keväällä koulun loputtua. Sitä piisasi peräti viisi vuotta ja yksi talvi.
Siihen aikaan karja ajettiin väljästi mettiä pitkin Latjärven suolle Tolppalan rajamaille. Minä kuljin Rainion Pentin kanssa yhdessä. Me saatiin ajettua karja suolle ainoastaan ''kahdestaan". Joskus joku isompi ammu upposi, mutta saatiin puukangilla sen verran autettua, että matkaan päästiin. Paljain jaloin sitä risukossa tarvottiin. Kyllä varpaista kynnet lähti monesti, eikä ne kunnolla ole vieläkään parantuneet. Pentin Enni-äiti oli Vilamaalla palvelijana. Sen tähden me (minä ja Pentti) oltiin paljon yksissä. Pönkä Jorma oli paljolti mukana. Jorman kanssa me suoritimme Kansanvalistusseuran kirjeopistossa sähkötekniikan alkeet. 10 opetuskirjettä; minä sain peräti kiitettävän arvosanan.
Kesällä Pentin kanssa kävimme Viipurissa. Polkupyörät saimme lainaksi. Aamulla lähdimme kello kolmen maissa. Hyvin kerkisimme Punasenlähteen torille kauppiaita ihmettelemään. Minä ostin 30 markalla volttimittarin, se on säilynyt tähän päivään asti. Sillä mitattiin anodipatterin jännitteet. Radiossa oli silloin 4 voltin akku ja 120 voltin anodiparisto. Mesaatiin vanhoja akkuja ja anodipattereita Peltolan Iivarilta Pukin mäeltä. Minä korjasin kerran akun omalla 'menetelmällä', sitten lataukseen tiehaaran autossa; siihen meni viimeset rahat 8 mk.
Monet illat Uskin Johanneksen opissa olin, radioita korjattiin. Minä käämitin palaneita radion muuntajia, sain muutaman markan. Bycklingin Juhan ulkorakennuksiin asensin kaikki johdot lyijykaapeleilla ennen talvisotaa, Hyypiän veljeksien uuteen hevostalliin; sama homma Kolholassa ja Laisiinkylässä hommat hoidettiin myös sekä Kujalan yläkertaan. Kujalaan asensin ykslankapuhelimen.
Maatalouskerholaisille oli juhlaa pyhäinmiesten päivä. Peräkylän Toivo-vainaa vei Repekalla (hevonen) paimenpojan kotiin. Mukana säkillinen juureksia aarin alalta. Kurkut vein Uskin puotiin (= Osuuskauppa).
(Laihajärven kylätoimikunnan haastattelut, Veikko Bernhard Jarva).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti