Leipää saat, silakkaa saat, voita et saa

Mirjam Mäkelän muisteloita: 

RUOT-RISTIINA

Tää kesä, se ol erlainen Ristiinan elämässä. Aurinko paisto kyl yhtä lämpimäst, ku ennennii. Ristiina vaan tuns sen, ei olt ennää valoa silmiissä. Vähä kerrallaa ol hämärä hiipint Ristiinan elämään. Ennen niin ahkerat käet oliit nyt toimettomat. Monet olit ne pellava- ja villavyyhit, mitkä Ristiinan hyppyset olit ketränneet. Samoin sukkapuikot olit ahkerast kilisseet ja sukkia sekä turvakoita ol tult neulottua talloin emäntiille. Hyväst olit emännätkii töistä maksanneet. Antaneet särvintä, ett omineen tul toimeen. Mieleen kyl muistu se kerta, kun erään talon kehruuksista ol luvattu lihhaa. Kuitenkaan talon sitkiä isäntä ei antant emännän maksaa kuin sellaisilla luilla, mistä lihat ol leikelty ommiin ruokiin tarpeiks. Nyt ei ennää olt yksinnään eläjää, ei näht marjojakkaan poimia, vaan piti viimiseltään turvautua kuntaan: kunta määräs kyllään kahden talon elätettäväks, ruotvaivaseks. 

Tää on nyt toinen paikka, missä Ristiina on. Vähän arkaillen ol avattu ensimmäisen talon ovi, sillä isäntä ol tunnettu kova työntekijä ja muutenkii nuuka - sekä arvonsa tunteva mies. Ensi töiksee isäntä ol lukentkii säännöt Ristiinalle: "Leipää saat, silakkaa saat, voita et saa. Sitä myö ei syyä issekkää, ku aika ajoittain ja kohvia et saakkaa, vaikka kuolet." Isännästä varkain emäntä silloin tällöin antoi Ristiinalle kohvitilkan, jottei se niin jyrkkää eloa ollut kun aluks luulotti. Hyvin tul toimeen muutenkiin. Se ol vakituinen työ, kun käi talon lapsiin kans saunassa. Niitä pii kyl varotella, jos liikaa huusiit saunassa, jotta tulloo rokoskapöksynen mies ja särköö saunan uunin, jos ei olla hiljaa. 

Tässä toisessa paikassa on lapset pienempiä ja niistä pienintä Ristiina päivisin heijas kätkyessä. Talon ihmiset olit oikein lahankka luontosia, tuntu oikein mukavalle rinnassa. Uunin kuppeella ol oma pola, ei tarvint makkoovaatteita korjata päiväks mihinkään. Nyt Ristiina istuu ikkunanvierus penkillä ja tuntoo miten aurinko lämmittää lasin läpi hänen käsiään. Kätkyestä alkaa kuulua nihkettä ja Ristiina tavottelloo heijan päätyä alkaen viihyttää lasta uuelleen unneen. Hän laulaa lapselle omassa lapsuuessaan oppimaasa kehtolaulua: 

”Mikä tuolla näkkyy? 

Talo tuolla näkkyy. 

Mikäs talon takana? 

Tammi talon takanna. 

Mikäs tammen latvassa? 

Kätkyt tammen latvassa. 

Mikäs kätkyeen sisässä? 

Veikko kätkyen sisässä. 

Mikäs Veikon olalla? 

Kirves Veikon olalla. 

Mikäs kirveen kasassa? 

Lastu kirveen kasassa. 

Minne lastu singahtaa, 

sinne kirkko siunataan.”

KEHTOLAULUJA, joita laulettu Mirjamin lapsuudessa
Monet nykyajan lapset ovat jääneet näitä entisiä kehtolauluja vaille, mitkä ennen olivat niin tavallisia. Kuuluivat kiinteästi jokapäiväiseen elämään. 
Olen kotonani kuullut muutamia kehtolauluja, kun lapsille laulettiin univirsiä pitempiä kuin seinähirsiä. 

Esimerkiksi: 

Tule nukku naapurista,
torkku toisesta talosta. 
Heijaa, houvaa hovin rouvaa,

ei rouva kotoa jouva. 
Pessöö piispan tynnyriä, 

laittaa papille olutta. 
Tule meille turkin Elli, 

tuo lapselle rakkopilli.

Sovassa myö soitellaan,

linnan alla liiritellään. 

Aa-aa Anttia, 
harakat reppiit tankkia, 

tankki on tehty tappuroista, 

napit nauriin mukuloista.

Jos lapsi ei oikein viihtynyt, vaan potkiskeli vastaan, voitiin laulaa: 
Aa, aa, alleriin, 
tuhmat tytöt / pojat kelleriin. 

Karhu-Matti ovelle, 
iso vissa povelle. 

Kaikille tuttuja ovat: 
Tii tii tikanpoika, 

teki tielle nauriin. 

ja 
Huis sika metsään, 

mene metsän perään. 

Kun siellä kotipuolessa oli paljon Hagertteja, niin nämä lauloivat lasta tuutiessaan: 
Kanan varvas, kukon varvas, 

aa kukko lessaa.

Kanan varvas, kukon varvas, 

aa kukko lessaa. 

Vähän pitempi laulu oli: 

Repo itki reilitteli, 
kiven päällä kyykyllänsä. 

Kahen kaupungin välillä,

kolmen kylän kuuluvilla.

Mitä itket repo rukka? 
Kuoli mun sukuni suuri,

viisi veljeni tytärtä, 

seitsemän enoni lasta. 
Riu rau repo rukka. 
Missä sie viivyt niin kauan? 
Jäittilässä, taivahassa, 

Jumalan lehmiä paimenessa. 

Mitä sie sait palkkaa? 
Viis, kuus poikaa. 
Mitkä niihin nimet ovat? 

Kippar ja Kappar, 
Uuven linnan untermanni, 

Käkisalmen käkkärätukka.

Suutari ja Räätäl 

pikirihman pistäjä, 

Naskalin taittaja. 

Ja vielä: 

Nuku, nuku nurmilintu, 

väsy västäräkki. 

Tieppäs pellolle pesäsi,

hangelle havumaja.
Kaivotielle kartanosi,

sillankorvalle sikopaja.

Joku jostain syystä väsynyt äiti voi laulaa: 

Tule surma suota myöten.

Säkkijärven jäätä myöten.

Lyö kurikalla kumpaakii,

äitiä ja lasta.