Kävimme Laihalla - muistoja kotiseutumatkalta

Aina Laihalle menoa haastettiin

milloin tuttuja tavattiin,

mitä enemmän noita vuosia karttu

kovemmin sitä päivää varttu.

Mikähän siinä oikein lie,

kun menneisiin aikoihin aatos vie,

on siellä kuvat lapsuuden

haaveet kauneimmat nuoruuden.

Nyt viimein koitti päivä se

ollaan menossa Laihalle

Urpalasta kun lähetään

silmissä alkaa hämärtää.

Siinä Hiekkaan auto pysähtyy

pois väki ulos hajaantuu,

voi, miten sydän pomppien

käy askel kotikunnaillen.

Ei tarvint` suuntaa hakea

niin oli päässä tallella,

ens` askelissa opittu

muistiin kaikki tallennettu.

Siellä päivää vietettiin

ens` Hiekankujaa käveltiin,

siitä vähän kerrallaan

kotipihaa käytiin katsomaan.

Ympäri lammen kierrettiin

autolla ajellen katseltiin,

ohi Harjulain, Vuorelain, Jarvojen

sivun Vainion Lamminniemehen.

Ei yhtään tupaa pystyssä

mut` sieltä roskan seasta

kaikkein tärkein kuitenkin

löytyi sieltä etsien.

Sitten kuvattiin ja muisteltiin - -

raunioilla istuttiin - -

Kuka muistoiks` kukan löys

ei raaski sitä heittää pois.

Se päivä oli täyttymys

menneitten vuosien kaipaus,

eletty ja asuttu ennen sotia

nyt kyllä ilman yhtään kotia.

Siellä Koson mäellä

Jaskoin Iipon lähellä,

meille päivällinen katettiin

paikalliset pojat tarjoili.

Sai samalla siinä ihailla

suuren järven laineita,

kurkistaa Pilkkaniemelle

ja Haapaniemen suunnalle.

Laihan pellot ja lehmälauma

puskaa kasvaa koulun paikka -.

Siinä sitä sitten laulettiin

mitä ennen koulussa opittiin.

Neljä Laihan vävyä

oli meillä mukana

yksi tais` olla minijä

ja osa omia lapsia.

Oikein mukavaa porukkaa

ei meinant` kaikkia tuntea,

minua Pöngän Maijakin

opettajan tytöks` tunnisteli.

Vielä Myllykoskella

lähteissä piti poiketa,

Sylvin koskenlaskua muistella

ja matonpesupaikkaa katsoa.

Niin oli Tuovi innoissaan

ja menneen ajan muistoissa,

ei huomant` miinaa varoa

vaan tallas koko jalalla.

Siinä on housut kakassa

huomas vasta Viipurissa,

kun varahousut kottiin jäi

niin Ruspassa Tuovi pyykille käi.

Kaikki loppuu aikanaan

Urpalaan taas matkaamaan,

Laihan kylä taakse jäi

vielä viimeinen vilkaisu sinne päin.

Urpalassa -”veikkonen”-

nähtiin vähän

meijän kyläsiä ol pysähtynyt tähän,

sade mokoma vähän häiritsi

ei oikein päästy toisiimme käsiksi.

Omaan pussiin siitä vaihettiin

kohti Viipuria ajeltiin,

käytiin Säkkijärven kirkolla

teki mieli sielläkin katsella.

Kierrellen, katsellen ja ostellen

seuraavan päivän vietimme,

kotimatkalla katsottiin Monrepoo

ei kaunis näkyy ollut tuo.

Ei meitä tarkastettu tullissa

vaikk olisi mitä ollut kassissa,

Venäjän pojat vain hymyili

ja hyvää matkaa toivotti.

Kaikin puolin reissu onnistu

järjestäjille kiitoksen sanon nyt

kaikki nähtiin mitä kaivattiin

kun polkuja menneitä tallattiin.

Matkassa mukana: Eeva Porkka os. Valkonen


Eeva Porkan mietteitä laihajärveläisten ensimmäiseltä yhteiseltä matkalta Laihajärvelle vuonna 1990. Tämä matka tehtiin kahdella bussilla. Eeva oli toisessa ryhmässä, joka tapasi Urpalassa ensimmäisen ryhmän, joka oli jo kotimatkalla Suomeen. 

Julkaistu elo-syyskuun Säkkijärvi lehdessä 1990.

Lupa runon julkaisuun: Veijo Porkka.

Kotiseutumatkojen valokuvat laihajärveläisten albumeista vuosilta 1990 - 2004.

(Laihajärven kylätoimikunta)