Eihän se rokka kerkiäkkään näihen häihen
 |
| Ilmakuva Säkkijärven kirkonkylästä |
Valkosen Ailin muistelot, osa 1:
HÄÄT
Löytyikö aviopuoliso omasta kylästä?
No se ol laihajärveläisiä ja mie olin ulkopuolinen. Kakskyt kilometriä ol välimatkaa.
Löytyikö aviopuoliso omasta kylästä?
No se ol laihajärveläisiä ja mie olin ulkopuolinen. Kakskyt kilometriä ol välimatkaa.
Tutustuttiin Laihajärvellä. Kihlojenosto tapahtu Viipurissa, Oksasen kultaliikkeessä.
Ja sulhasen nimi oli?
”No eikö se Hugo olt. Hovin Hugo.”
Miten morsian valmistautui kihlajaisten jälkeen? Kapioita vai mitä muuta?
Kuottiin kangasta ja ommeltiin ja merkattiin ja virkattiin.
Siinähän ol hommaa vaikka kuin paljon ennen kun ne ol kaik tehty.
Toiko morsian tulevalle anopille ja appiukolle mitään lahjoja?
No ei miun tarvint tuua, kun ei olt kumpaakaan - ei anoppia eikä appia. Kylhän siellä vissiin sellanen tapa oli. Kyl miekiin muistan, että miekii niille emännille toin esiliinat.
Kävikö kaaso kylällä keräämässä tavaraa?
Kylhän ne toiset kävi ja toiset ei, kenen ei tarvint männä, kellä ol kaikkia. Kylhän ne paljon kulki meienkiin kylässä, kaikki morsiamet ainakiin kulki. En mie Laihalla tient, miten siellä.
Miten kuuluttaminen tapahtui? Mentiinkö pappilaan?
Mäntiin pappilaan kuulutuksia ottamaan ja pappi ei oltkaan kotonna. Ei olt kun rouva kotonna, Eikä olt yhtään kynän terrääkään pappilassa. Siinnä se tenkkapo olkiin. Pit oottaa, että saatiin jostain kynänterä, jotta saatiin nimiä kirjotettua. Kyl nauru piisas sitte.
Kuulutuksella kävi vain sulhanen ja morsian, ei siel ketää muita tarvittu.
Kirkossa sit kuulutettiin kolme kertaa, kyl myö yhen kerran käytiin kuuntelemassa.
Miten häävieraita kutsuttiin?
Ei sillon korttia lähetetty. Isäntä käi talo talolta käskemässä. Laihajärvi ol kahteen osaan jaattu, pitoläänit. Myö kuuluttiin Pukin puolelle ja vissiin Oronoja ol rajana.
Vihkiminen
Oliko siellä morsiamen ja sulhasen vanhempia vai oliko siellä muita mukana todistamassa?
Ei olt sulhasen ja morsiamen vanhempia, siel ol vaan ne kaasot ja puhemiehet ja kukkatytöt ja -pojat. Vihkipaikalle pieneen pappilaan mentiin autolla. Pappi ol Hannes Lahti.
Meien häät ol sit kotona. Ja tanssittiin. Kujalan Eino ol soittamassa. Häävalssi ei muistu mieleen. Häälahjat ol asteita suuriin osa. Jos jonkiinlaista kukkamaljakkoa ja lautasta ol.
Mitä siellä tarjottiin häävieraille?
Kun kylän rokankeittäjä tul, se kurkisti saunan porstuan ovesta ja sano, jotta ”rokkapata onkiin kylmillään, ei oo tulta alla”. Se tul sissään ja sano jot ”eihän se rokka kerkiäkkään näihen häihen”. –”Ei olt tarkoituskaan”, sano Emma, ”siel ol vaan paisti”. Ei oltkaan rokkaa.
Kävikö kuokkavieraita, jos häät pidettiin kotona ja tanssittiin?
Kävi. Yks ois tult hevosellakii sissää, mut ei mahtunt, eikä saant toista puolikasta kuistin ovesta auki. Kuokkavieraat sai olla, ku ei niistä olt mitä häiriöä.
Miten läksiäiset tapahtuivat?
No, se ol ihan samanlaista ku häissäkii. Morsiammelle lyötiin huntu päähän ja siit lähettii.
Oliko läksiäiset vaan morsiamen tapahtuma?
Ei. Nehän tuli hakemaan sulhastakki, puhemiehet ja kaikki. Kaaso oli siellä ja kukkapojat tulivat. Tytöt ja kaaso olivat siel meillä jo. Ne oli ensin päivällä ja häät oli siit vasta illalla.
Häiden jälkeen tuli arki eteen. Lähdettiin oljamiin. Miten?
Jaa, olin miekin viikon oljamissa -kaheks mie mänin, mut tulit hakemaan pois. Ei annettu olla.
Silloin mentiin niinkun vanhaan kotiin. Ei siellä mitä ihmeitä huolint tehä. Ol vaan. Valmista kaikki ol. Se ol niinku huilaamaan tul sinne vaan.
Kun perhe alkoi lisääntyä, kastettiinko lapset kotona, vai käytettiinkö kirkolla?
Meien tyttö ainakiin kastettiin Paavoilla, Siellä ol toinenkiin kastettava. Ne kastettiin siel sitte samalla kertaa. Paljohan siel kotonnakkii käi kastamassa. Ainakii mein naapurissa käi pojan kastamassa ja.
KYLÄNLUVUT
Papit tuotiin talosta talloon aina. Rippikoululaisia luetettiin. Aikuisia luetettiin, ol läksyt laitettu ja virs ol läksynnä aina. Sisälukua luetettiin sitten Raamatusta. Kylänluvuissa rippikouluun menevät pyrkivät rippikouluun. Niitäkin luetettiin, jotka ei vielä koulua käyneet -kirjaimia, jos ei muuta. Pappi ja lukkari kuulustelivat. Pappi luetti aikuisia ja lukkar luetti rippikouluun pyrkijöitä. Meien aikann pappina ol Lahti ja olhan siellä joskus joku muukiin pappi. Ne vaihtu sit. Kylänluvut meni talosta taloon numerojärjestyksessä, kirkonkirjojen mukkaa. Meien aikann ruoka vissiin alko jäähä pois. Ennenhän ne syöttikiin. Kahvit tarjottiin. Papillehan ruoka jouvuttiin antamaan.
Kestikö kylänluku koko päivän?
Kylhän se aika kauan kesti. Siinnä kuulusteltiin kaikki se, ketä on poisnukkuneita ja onko uusia tult. Pithän ne kirkonkirjat pittää ajan tasalla. Alussa ol nimenhuuto. Talon isäntä vastas, että talon väki ol paikalla. Kylänluvuissa ol paljon ihmisii, tupa täys.
Pappi kyseli, miten kylässä on oltu, onko oltu siististi. Kylän vanhimman täyty tunnustaa siit kaikki mitä ol tapahtunt, onko olt jotain rähinöitä ja kaikkia sellaista pahoja tekoja. Nehän ne pit tunnustaa sit.
Rinkelikauppiaat kiertel kylänlukujen aikaan. Ne myi ulkona pullaa, pikkusia pullia. En muista, mitä ne makso. Eikö ne aika halpoja olleet siihen aikaan viel.
Hevosiilla liikkuivat pullakuorma perässä. Vilajoelta ol ainakiin Paavilaisen Simo, mykkä-Simo.
En tiiä, kuka se möi Mustosen pullia. Ei ne ite olleet myymässä. Mustosen pullat ne kaikkein paraita olivat. Ne sit ol hyviä tosissaan. Ne olit kaks kauppiasta yhtä aikaa siellä.
Ja sulhasen nimi oli?
”No eikö se Hugo olt. Hovin Hugo.”
Miten morsian valmistautui kihlajaisten jälkeen? Kapioita vai mitä muuta?
Kuottiin kangasta ja ommeltiin ja merkattiin ja virkattiin.
Siinähän ol hommaa vaikka kuin paljon ennen kun ne ol kaik tehty.
Toiko morsian tulevalle anopille ja appiukolle mitään lahjoja?
No ei miun tarvint tuua, kun ei olt kumpaakaan - ei anoppia eikä appia. Kylhän siellä vissiin sellanen tapa oli. Kyl miekiin muistan, että miekii niille emännille toin esiliinat.
Kävikö kaaso kylällä keräämässä tavaraa?
Kylhän ne toiset kävi ja toiset ei, kenen ei tarvint männä, kellä ol kaikkia. Kylhän ne paljon kulki meienkiin kylässä, kaikki morsiamet ainakiin kulki. En mie Laihalla tient, miten siellä.
Miten kuuluttaminen tapahtui? Mentiinkö pappilaan?
Mäntiin pappilaan kuulutuksia ottamaan ja pappi ei oltkaan kotonna. Ei olt kun rouva kotonna, Eikä olt yhtään kynän terrääkään pappilassa. Siinnä se tenkkapo olkiin. Pit oottaa, että saatiin jostain kynänterä, jotta saatiin nimiä kirjotettua. Kyl nauru piisas sitte.
Kuulutuksella kävi vain sulhanen ja morsian, ei siel ketää muita tarvittu.
Kirkossa sit kuulutettiin kolme kertaa, kyl myö yhen kerran käytiin kuuntelemassa.
Miten häävieraita kutsuttiin?
Ei sillon korttia lähetetty. Isäntä käi talo talolta käskemässä. Laihajärvi ol kahteen osaan jaattu, pitoläänit. Myö kuuluttiin Pukin puolelle ja vissiin Oronoja ol rajana.
Vihkiminen
Oliko siellä morsiamen ja sulhasen vanhempia vai oliko siellä muita mukana todistamassa?
Ei olt sulhasen ja morsiamen vanhempia, siel ol vaan ne kaasot ja puhemiehet ja kukkatytöt ja -pojat. Vihkipaikalle pieneen pappilaan mentiin autolla. Pappi ol Hannes Lahti.
Meien häät ol sit kotona. Ja tanssittiin. Kujalan Eino ol soittamassa. Häävalssi ei muistu mieleen. Häälahjat ol asteita suuriin osa. Jos jonkiinlaista kukkamaljakkoa ja lautasta ol.
Mitä siellä tarjottiin häävieraille?
Kun kylän rokankeittäjä tul, se kurkisti saunan porstuan ovesta ja sano, jotta ”rokkapata onkiin kylmillään, ei oo tulta alla”. Se tul sissään ja sano jot ”eihän se rokka kerkiäkkään näihen häihen”. –”Ei olt tarkoituskaan”, sano Emma, ”siel ol vaan paisti”. Ei oltkaan rokkaa.
Kävikö kuokkavieraita, jos häät pidettiin kotona ja tanssittiin?
Kävi. Yks ois tult hevosellakii sissää, mut ei mahtunt, eikä saant toista puolikasta kuistin ovesta auki. Kuokkavieraat sai olla, ku ei niistä olt mitä häiriöä.
Miten läksiäiset tapahtuivat?
No, se ol ihan samanlaista ku häissäkii. Morsiammelle lyötiin huntu päähän ja siit lähettii.
Oliko läksiäiset vaan morsiamen tapahtuma?
Ei. Nehän tuli hakemaan sulhastakki, puhemiehet ja kaikki. Kaaso oli siellä ja kukkapojat tulivat. Tytöt ja kaaso olivat siel meillä jo. Ne oli ensin päivällä ja häät oli siit vasta illalla.
Häiden jälkeen tuli arki eteen. Lähdettiin oljamiin. Miten?
Jaa, olin miekin viikon oljamissa -kaheks mie mänin, mut tulit hakemaan pois. Ei annettu olla.
Silloin mentiin niinkun vanhaan kotiin. Ei siellä mitä ihmeitä huolint tehä. Ol vaan. Valmista kaikki ol. Se ol niinku huilaamaan tul sinne vaan.
Kun perhe alkoi lisääntyä, kastettiinko lapset kotona, vai käytettiinkö kirkolla?
Meien tyttö ainakiin kastettiin Paavoilla, Siellä ol toinenkiin kastettava. Ne kastettiin siel sitte samalla kertaa. Paljohan siel kotonnakkii käi kastamassa. Ainakii mein naapurissa käi pojan kastamassa ja.
KYLÄNLUVUT
Papit tuotiin talosta talloon aina. Rippikoululaisia luetettiin. Aikuisia luetettiin, ol läksyt laitettu ja virs ol läksynnä aina. Sisälukua luetettiin sitten Raamatusta. Kylänluvuissa rippikouluun menevät pyrkivät rippikouluun. Niitäkin luetettiin, jotka ei vielä koulua käyneet -kirjaimia, jos ei muuta. Pappi ja lukkari kuulustelivat. Pappi luetti aikuisia ja lukkar luetti rippikouluun pyrkijöitä. Meien aikann pappina ol Lahti ja olhan siellä joskus joku muukiin pappi. Ne vaihtu sit. Kylänluvut meni talosta taloon numerojärjestyksessä, kirkonkirjojen mukkaa. Meien aikann ruoka vissiin alko jäähä pois. Ennenhän ne syöttikiin. Kahvit tarjottiin. Papillehan ruoka jouvuttiin antamaan.
Kestikö kylänluku koko päivän?
Kylhän se aika kauan kesti. Siinnä kuulusteltiin kaikki se, ketä on poisnukkuneita ja onko uusia tult. Pithän ne kirkonkirjat pittää ajan tasalla. Alussa ol nimenhuuto. Talon isäntä vastas, että talon väki ol paikalla. Kylänluvuissa ol paljon ihmisii, tupa täys.
Pappi kyseli, miten kylässä on oltu, onko oltu siististi. Kylän vanhimman täyty tunnustaa siit kaikki mitä ol tapahtunt, onko olt jotain rähinöitä ja kaikkia sellaista pahoja tekoja. Nehän ne pit tunnustaa sit.
Rinkelikauppiaat kiertel kylänlukujen aikaan. Ne myi ulkona pullaa, pikkusia pullia. En muista, mitä ne makso. Eikö ne aika halpoja olleet siihen aikaan viel.
Hevosiilla liikkuivat pullakuorma perässä. Vilajoelta ol ainakiin Paavilaisen Simo, mykkä-Simo.
En tiiä, kuka se möi Mustosen pullia. Ei ne ite olleet myymässä. Mustosen pullat ne kaikkein paraita olivat. Ne sit ol hyviä tosissaan. Ne olit kaks kauppiasta yhtä aikaa siellä.
Ol vielä kolmanskiin se Huttusen kauppias, se loppu sitten, ei se ennään miun aikanna Laihalla käynt. Tietyst niillä ol kilpailu kaupassa. Eihän se muuten ole mitään. Eikä siinnä maistiaisia huolint kyllä ne tiesi ihmiset ne pullat ilmankiin, kellä minkiin makusia ol.
Pyhäkoulupiiri
Sitä mie en tiiä varmasti oliko eri piirit eri puolilla. Rainion Lempi ol siellä meien puolella. Sit taas Mirjam ol tuolla ...
Olik se pyhäkoulu yhtä piiriä?
Pyhäkoulupiiri
Sitä mie en tiiä varmasti oliko eri piirit eri puolilla. Rainion Lempi ol siellä meien puolella. Sit taas Mirjam ol tuolla ...
Olik se pyhäkoulu yhtä piiriä?
Pyhäkoulu oll pyhänä. Eikhän se talo talolta siit pietty sitäkii, et se opettaja män millon mihinkii talloo. En tiiä, mitä siellä opetettiin, en yhtään kertaa olt siellä.
Kylällä oli hartaushetkiä usiastkii. Papit käi sekä sitten taas muitakin puhujia. Käihän se Riepas Elias ja Kiven Matti. Nehän ne oli ihan vakituiset oman pitäjän saarnamiehet. Ne kävi vissiin pyhännä sekä iltasilla.
Joulukirkossa käytiin hyvin vähä Laihalta, kun ol pitkä matka, ni se ei pakkasella oikeen miel tehnt lähtemään. Aamulla aikaseen ne ol ne navettatyötkiin. Se piti kiin.
Kylällä oli hartaushetkiä usiastkii. Papit käi sekä sitten taas muitakin puhujia. Käihän se Riepas Elias ja Kiven Matti. Nehän ne oli ihan vakituiset oman pitäjän saarnamiehet. Ne kävi vissiin pyhännä sekä iltasilla.
Joulukirkossa käytiin hyvin vähä Laihalta, kun ol pitkä matka, ni se ei pakkasella oikeen miel tehnt lähtemään. Aamulla aikaseen ne ol ne navettatyötkiin. Se piti kiin.
 |
| Säkkijärven kirkko |
(Laihajärven kylätoimikunta. Ailin haastattelu 18.1.1995)
Kommentit