Lapsuusmailla Laihajärvellä

Mirjamin koulukuva lapsuudesta Laihajärvellä. Kuva: Eija M.

LAPSUUSMAILLA, Mäkelän Mirjamin muisteloita

Kun tänä kesänä heinäkuun puolivälin jälkeen alkoi ohrapellostamme kuulua narskuttava linnunlaulu, joka iltahämyssä täytti koko peltoaukean, ei moista laulua lapsistamme ollut kukaan kuullut. Minulle, jo eläkeikään ehtineelle, se oli tuttua lapsuusajoilta.

Sieltä se tulvahti muistojen kätköistä lapsuuden kesämaa. Silmien eteen aukeni niityltä oikopolku, jossa peräseltään marssimme Iida Marian ja Elinan kanssa. Aurinko porotti häkäräiseltä taivaalta ja nostatti hikikarpaloita ylähuulen päälle. Aina metsän reunaan saakka Toisiin pelto oli ruismaana. Pientareelta olimme käyneet jo aikaisemmin keräilemässä mansikoita. 

Kummi oli muistant taas varottaa käärmeistä tavanomaiseen tapaansa ja Toisiin Iida Maria sekä Elina tiesivät monta tarinaa käärmeistä; miten ne käänsivät itsensä renkaaksi ja seurasivat ihmistä, jos häiritsi niitä. Sitten oli vielä oikein iso käärme, jolla oli kruunu päässä. Se oli toisten kuningas. Ei millonkaan satuttu näkemään kuningasta, eikä käärmeet meitä purreet, vaikka kuljettiin paljasjaloin. 

Iida-Maria ja Elina Kokko. Kuva: Eija M.

Nyt oltiin menossa torajyviä keräämään. Monessa rukiin tähkässä, rukiin jyvän tilalla, törrötti isohko, musta, käyrä torajyvä. Vaikka siihen aikaan, kun ruis sauhusi, oli ollut auringon paistettakin, näytti moni tähkä epätasaiselta, rapukkaiselta. Apteekkiin ostettiin torajyviä ja Iida Maria aikoi saada omaa rahaa, siksi olimme Elinan kanssa lähteneet avustamaan. 

Rukiin oljet tuoksuivat ja koko maa henki kuumuutta. Toiset tähkät olivat kumartuneet maata kohti, toisten kurottautuessa yhä ylemmäs. Rukiin seassa kasvoi aivan yleisenä ruiskukkaa, siellä täällä joku punainen aurankukka. 

Kaiken yllä soi ruisrääkän narskuttava laulu, joka siirty pellon jaloksiin, kun olimme sarkojen yläpäissä. Keräys oli hikistä touhua, kun ei pieni tyttö tahtonut yltää korkealla seisoviin tähkäpäihin. 

Meitä oli kielletty menemästä keskisaralle rukiin sekaan, ettei vilja tallaantuisi. Kuitenkin kiellot unohtuivat, jos sattui näkemään mustan jyvän tähkässä. Kiellon unohtumisen sattui näkemään Toisiin Ierikka, Iida Marian ja Elinan isä. Kohta kuuluikin kotimäeltä huuto: "Tytöt pois sotkemasta ruista''. Ehdittiin sentään saada pulloon jyviä. Ne oli ensin kuivattava paperin päällä, ennen kuin voi viedä apteekkiin. Iida Maria myöhemmin kävi yksin keräilemässä lisää. En tiedä, montako pennii, niistä sai, mutta korviini jäi kaikumaan pellon jaloksista ruisrääkän narskutus, johon kuului vastaus meidän ruispellosta.

(Laihajärven kylätoimikunta. Mirjam Monto muistelot.)

Koulukuvan oppilaiden ja opettajien nimet. Kuva: Eija M.