"Kaks kuukautta, kymmene päivää on Kekkonen miusta nuoremp"
 |
| Takarivissä vasemmalta 1. Toivo (sukunimi?), 2. Arvo (sukunimi?), 4. Väinö Monto, 7. Lauri Hyypiä Venäläisenmäeltä ja reunimmaisena 8. Santeri Hyypiä. Edessä 3. vasemmalta sulhanen Jalmari Venäläinen, 4. morsian Kaisa Venäläinen os. Hämäläinen, 5. Aliina Hovi os. Venäläinen, 6. Lyyli (sukunimi?). Muut tunnistamatta. |
Juskan Jalmarin muistelot vuodelta 1984, osa 1:
Sie oot syntyny Säkkijärven Laihajärvellä ja oot sanonu, et oot yhtä vanha, ku Kekkonen.
Siun syntymäaika on?
Kakskymmeneskolmas kuudetta tuhatyheksäsattaa.
Samanikkäinen, kaks kuukautta, kymmene päivää on Kekkonen miusta nuoremp.
Sie asut nyt täällä Kouvolan kylän perämailla. Siun muisti ulottuu tonne pikkupoika-aikoihin asti. Sillo varmaan maailma ol aivan toisenlainen kuin nykyään?
Kyl se ol ihmettelevän paljon toisenlainen. Nyt kun tuota, kun mie olin sellanen, et aloin muistaa, se ol siinä yheksän vuotta vanhana, ni ei niitä autoja olt yhtään ja hevosilla sitä ajettiin vaan tietä myöten. Ja tiet tehtiin kaikki, hevosmiehet tekit tiet, yksin, maantietkin kaikki.
Oliks se siihen aikaan joka talolla oma pätkä?
Se ol oma pätkä joka talolla siint tiestä.
Sit ol nimismiehen syyni, et se sit tuota?
Niin nimismies ja sit ol sellanenkin tapaus, että nimismies ku kynnätti sen tien, valtatien.
Olhan sitä kaheksan kilometriä.
Mikä tarkoitus sillä? Oliks siinä jo ojat?
Se levitti sen tien. Olha se vanha maantie, mut se ol liian kapia ja se ol sellanen nimismies, se pan toimeks ja levitti sen. Hevosilla pit kyntää, vältin kans.
Kävit sie kansakoulun?
No käinhä mie kansakoulun siel Laihalla. Se ol se yhen vuuen olt jo siinä miua ennen, että mie olin niinko toisia oppilaita siinä kansakoulussa, mut sit muuttu uus opettaja ja se Alma Nikolainen. Sit se män naimisiin sen Martti Vilamaan kans, niin sit se ol Alma Vilamaa. Ja tuota mie olin sit sen ensimmäisiä oppilaita.
Oliks siinä paljon oppilaita siinä koulussa?
Siinä kolmekymmentä niillä paikkoilla.
Minkälainen kotipaikka siul ol, oliks se maatalo vai oliks sellanen joku?
Siul ol veljiä ja sisaria?
No miul ol vaa semmonen, mäkitupalainen.
Mie en kaikkia muistakkaa, ku meit ol yheksän lasta ja toiset kuol jo pienenä, ne heikommat. Sit meitä jäi siinä, mitä niitä nyt ol neljä. Meit ol kaikkiaan viis poikaa ja neljä tyttöä. Ja sit niistä kuol jo nuorenna, jottei niitä sit ennää olt ku meitä kolme poikaa ja kaksi tyttöä.
Montas teitä elossa nyt on?
Elossa ei ole enää yhtään muuta kuin minä.
Oliks nää Amerikassa yks vai kaks?
No ne kaks ol Amerikassa. Toinen läks yheksäsattaayheksän, se vanhemp ja sitten toinen läks yheksänsattaakuustoist.
Vielläks siulla oli siihen aikaan, ku se Amerikan villitys ol, ajatuksia et oisit lähtent?
Kyl se vanhemp sisko ois laittant miulle rahat ja tiketinkii, mut miul ei ollut halua sinne lähteä. Mie olin sillon 21 vuotta vanha. Sotaväkkeen jouuin sillon justiin.
Missä sie palvelit?
Mie palvelin Viipurissa, Karjalan kaartissa, kuudennes komppaniassa
Mitenkäs tää kansalaissota-aika, eiks siua sitte vaatineet sinne kummallekaan puolella?
Mie olin sillo kaheksantoista vuotias ja kylhän ne ol vähä jo luvant tulla hakemaan tuota punakaartiin, mut mie olin sit vähä niinko käpykaartissa piilon kirveellä. Sellanen paikka, missä näk sit yli Laihan lammin, että jos ne sieltä tulloot. Sit olin varuillaan. No ne ei sinne osanneet vähällä tulla. Se ol siellä lammen rannassa semmonen verkkokopper, ni mie sit seinänraost pilkistin, et tullootko ne hakemaan tuota. Mut sit se loppu onneks se sota. Se ol hyvin köyhää aikaa sillon, sit sen jälkeenkin vielä.
Oliks siinä mittään sellaisia tramaattisia tapahtumia siinä teiän kylässä, tapeltiinko siinä?
No kylhä siinä ol tuota, että siinä naapurissa ne käivät ne punaset ja siin ol koira, niin ne ampuvat sen. En mie tiiä mikä tarkotus sillä ol. Mie kuulin jälkeenpäin, et niil ol tarkotus tulla sit isäntää hakemaan jälestäpäin. Aika sit män ohi, ku se loppu se kapina.
Mites ne työhommat, ku sie kansakoulust pääsit ja mitä siun isä tek sillo?
Mie jäin sillo kahelletoist vuuelle, ku isä kuol. Isä tek talven aikana suutartöitä ja kesällä kirvestöitä. Minä olin kaksitoistavuotias, kun se kuol ja sit mie jouuin paimenpojaks yhteen talloon jo sillon ja kaikkea muutahan miun pit melkein tehä, mut ei sonnanmättiä.
Oliks se talo siinä samassa kylässä?
Samassa kylässä. Mie jouuin siihen ja kolme vuottahan ne minnuu pitivät.
Ei siihen aikaan paljon palkkaa saant?
No ei sitä saant ko ne puollankaset vaatteet syksyllä ja saappaat ja sit pyhäinmiesten päivänä antot sitte hapanleivän, kun pääsin kottiin.
Minkä ikäisenä sie kävit rippikoulun?
Mie olin sillon muistaaksen 17 vuotta vanha, ku mie kävin rippikoulun. Sillo ol justii se patteritöiden aika, kun ne venäläiset tiettivät patteritöitä. Siellä Hiienkalliolla ampuivat. Mie pelkäsin sieltä tullessa aina, että ku ne ampuvat. Sit siitä kävi sellanen polku sivusta, siitä ennen sitä Hiienkallion mäkeä sinne Kosensillalle. Sit mie siintä aina tulin hyvin pelon allaisena siinä kohallaan, kun ne patterii tekivät.
Oliks siihen aikaan kesän aikana Säkkijärvessä vettä vielä?
No kyl sitä ol sillon, kyl sitä ol.
Kulettiinks sitä Kosensillan kautta vai pääskös sitä yli siitä portaita pitkin?
Kosensillan kautta kulkivat, ei sinne portaita pitkin pääst ku vaan jalkamiehet. Kosensillan kauttahan se ol vähän pitemp matka pyörälläkii kirkolle.
Kukas sillo ol pappina?
No se ol oikein se vanha rovasti Carpen. Se ol sellanen hyvin ystävällinen mies. Myö käytiin tuota rippikoulua ensin käytiin pappilan pakartuvassa ja sit käytiin se kevätpuolella kirkonmäellä. Sit meil ol se rovasti Hannes Lahti.
 |
| Kuva: Malla T arkisto |
Niin, se ol nuor pappi.
No se tapahtu joka pyhä. Siellä ol sellanen autiotalo, et siin ei olt asukkaita, siin ol iso tupa. Sinne ne kokoontuvat nuoret aina miehet sekä tytöt. Ja siellä sit opettelin tanssimaan minäkin. Olin sellanen nuor poika.
Oliks siellä soittajat?
No siellä ol omasta kylästä soittaja, mikä soitti polkkaa ja valssia ja jenkkaa. Nehän ol sen ajan soittoja. Piirileikkejä ol välillä aina tuota. Soittajat saivat huilata sillon. No tytöt melkein aloittivat piirileikin.
Minkälaisia ne piirileikkilaulut olivat siihen aikaan? Onks semmosia, mitä nyt ei enää kuulis, et ne olis jotenkin omaperäisiä? Muistat sie sävelen niihin?
No ne olit semmosia, rakkauestahan niissä vaan. No kyllä miulla jonkin verran on niitä, kyl mie muistan.
”Keskellä merivesi lainehtii,
ja rannat on kuin peili
ja rannat on kuin peili.
Keskellä merivesi lainehtii,
ja rannat on kuin peili.
Sievä ja siisti sen olla pitää
tämän pojan heili
ja tämän pojan heili.
Sievä ja siisti sen olla pitää
tämän pojan heili.
Pihlajan marja on punainen
vaan tuomen marja musta,
vaan tuomen marja musta.
Pihlajan marja on punainen
vaan tuomen marja musta.
Kaikista muista mä eron otan,
ikinä en susta ja ikinä en susta.
Kaikista muista mä eron otan,
vaan ikinä en susta.”
Muistan mie niitä vieläkii.
”Tammerkosken sillalla näin heilan ensi kerran.
Tammerkosken sillalla näin heilan ensi kerran.
Sil ol yllä talvitakki, ai, ai talvipaltto.
Sil ol yllä talvipaltto ja käveli kuin herra.
Ei mun heilani herra ole eikä ylioppilaskaan.
Ei mun heilani herra ole eikä ylioppilaskaan.
Vaan on tavallinen talonpoika, ai, ai talonpoika.
Vaan on tavallinen talonpoika hieman herraskainen.
Pappa lupas talon laittaa Saarijärven rantaan.
Pappa lupas talon laittaa Saarijärven rantaan.
Siellä sitten vasta ilo alkaa, ai, ai ilo alkaa.
Siellä sitten vasta ilo alkaa oman kullan kanssa.
Suri pappa ja suri mamma ja molemmat suri.
Suri pappa ja suri mamma ja molemmat suri.
Hulivili, hulivili, ai, ai hulivili.
Minkälainen hulivili minustakiin tuli.
Kaks on pojalla heiliä, lihava ja laiha.
Kaks on pojalla heiliä, lihava ja laiha.
Ostin litran lämmint maitoo, ai, ai lämmint maitoo.
Ostin litran lämmint maitoo, lihotan se laihan.
Yks on markka taskussa ja toisen otan velkaa.
Yks on markka taskussa ja toisen otan velkaa.
Enkö sitten miniäksi, ai, ai miniäksi
Enkö sitten miniäksi mammallesi kelpaa.
Oisinhan minä kelvannut sille itse riiarille.
Oisinhan minä kelvannut sille itse riiarille.
Vaan en kelvannut mammallesi, ai, ai mammallesi
Vaan en kelvannut mammallesi ja komealle sisarelle.”
No sellaset olivat ne laulut.
Kun sie pääsit sotaväestä, niin mihin sie sit mänit töihin?
1917 kesällä mie mänin semmoseen hinajaan lämmittäjäks. Se ol tuolla, se ol tuolla Saimaalla vuokrattunnaa. Pohjolan Orslahest laiva ja Olssoni Viipurista omisti sen hinaajan. Se ol ennen sotaväkeä 1917. Mie täytin sillo Savonlinnan kalliolla - siinä kun pestiin sitä pannua, ni siin ol se 17-vuotispäivä. Sit ol koko kesän se laiva siellä Saimaalla. Se ol aika rankkaa, ku tuota sitä pit kuuen tunnin löysiä ajettiin ja pyhät ja aret olivat samanlaista menoa. Halkoja otettiin laivaan Puumalastakii yhen kerran, siel ol iltamat talolla, mut ei auttant ajatellakaan menoa. Mie olin lämmittäjänä ja miun velimies ol koneenkäyttäjän apulaisena. Se ajo yksinään, lämmitti sekä hoiti konneen. Mut sit miun kans ol koneenkäyttäjä erikseen, mikä hoiti konneen, mie vaan lämmitin.
Ajettiin kuparkiviä sielt Outokummusta koko kesä tuonne Juojärvelle ja se ol tuotu hevosiin kanssa. Se ol ensimmäistä kertaa, kun tuota kuparkiveä otettiin sieltä Outokummusta sillo -17 kesällä. Se ol sinne johonkin Juojärven rantaa, yhteen saareen talven aikana ajettu ja sieltä lastattiin ja tuotiin tänne. Kolme roomua meiä hinaaja vet ja sit Halla III ol puolvälissä ottamassa aina vastaan. Se vei Mikkeliin ja Mikkelissä lastasivat sit rautatievaunuun. Sillo olivat jo sähkövinssitkii, millä nostivat sen. Se ol sellast kuparin näköst kiveä jokseenkii vaan raskaampaa ku muu kivi.
Ei sitä tuotu Saimaan kanavan läpi tänne merelle, ei?
No myö oltii siellä tykkänää siellä sisävesillä, et tuota myö ei Saimaan kanavaa kulettu muuta ku poistullessa ja männessä. Siinä män se kesä. Syksyllä mie pääsin sit pois, mut en mie ruvent jatkamaan. Se ol semmosta raskasta kuumaa hommaa, kun tuota siellä kuumassa konehuoneessa pit niitä puita uuniin aina pistää ja siellä Saimaalla ni ei tuulta oikein käynt. Siel ol semmosta tyyntä ilmaa melkein aina.
Sit syksyllä päästii vasta pois sieltä ja tultii sitte tänne Orslahella, ol se hinaaja olemassa siellä meren rannassa ja kun tultiin pois ni niin kova myrsky oli siellä kun tultiin sieltä Viipurista sinne Orslahelle, ni kuus tuntia kesti aijaa jyskyttää sinne. Ja kun käi semmonen vähä syrinlaine ja päinlaine, ni kone löi tyhjää, ropel aina, jotta se kesti niin kauan ja välistä se men niihin aaltoin välliin. Pien hinaaja, ettei sielt näkynt ko kirkasta taivasta. Aallot kuohuvat niin kovast. Se ol sitä syksyä justiin lokakuuta, ku sieltä tultiin pois. Et kyl ihminen on avuttoman makunen, sillo ku joutuu merelle.
Minkäs ikänen sie olit, ku menit naimisiin?
Johan mie olin vanha pojanloppi sillo, olin 30 vuotta vanha, ku vihittiin.
Sen laivassa olon jälkeen niin mitä hommia sie teit sitte?
No sitte -25 vuonnaha se sit alko tulla sementtitiili niin muotiin, ni sit työ opetti siihen muuraukseen. Sannoot et työ tekijää neuvoo.
Niitä oli aina niitä töitä, et kiireen perrään, kun toine sokkeli ol valmis, ku toisen sai tehyks. Pithä niitä muurata kesässä siinä neljä - viis navettaa ja kansakouluja. Kansakoulu muurattiin yks ja tuolla Ylä-Säkäjärvellä.
Ensin tekivät tuota pölkkyseiniä, mut ne pit purkaa pois niist navetoist, ku ne lahovat. Ja sitte tuli se sementtitiili muotiin, että tuota. Helsingin Sementtiyhtiön herrat käivät mainostamas kovast sementtiä ja. Miul ol sit sitä työtä niin paljon, että mitä nyt muistan elläissään ainakii 60 navettaa niitä tul tehtyä.
Sit pienempiä töitä vielä, että niitä tul enemmänkin. Sit mie rupesin vielä rakentammaa kotia sillo -31 vuonna sinne Säkkijärvelle. Se on ku tyhjästä alkaa, ni siin olkii yrittämistä. Näinikkää maaliskuun alusta rupesin sitä laittamaan sitä kotia ja syksyllä laitettiin jo pilarit nurkkii alle ja seinän alle. Maaliskuus rupesin sitä laittamaan ja olivat niin hyvät ilmat. Ensin piettiin tulta ja sulatettiin sammalia ja sillä tavalla. Mut sit tulivat niin hyvät ilmat maaliskuussa, et sammaleet sulivat omineen. Aurinko paisto niin lämpömäst, sulivat omineen. Sit mie sain sen talon katto päälle, Vapunpäivänä ol katto päällä. Jotta seitsemässä kuukauessaha mie talon tein sinne ja sillo al semmonen aika vielä et tuota tavara ol halpaa, mut rahhaa ol vähän.
Teitkö sie sen talon poikamiehenä ollessaan?
Sitko menin naimisiin, niin heti seuraavana kesänä.
Niin Karvalan kylästä Katri Hämäläinen, ol yheksän vuotta nuoremp minnuu, mut ei siihen näköjään siihenkään voi turvata. Se on olt jo 11 vuotta hauassa.
Piettiinks siihen aikaan, kun häät olivat, ni läksiäiset erikseen, vai oliks häät ja läksiäiset yhtaikaa?
Erikseen ol, aamulla ol läksijäiset ja iltapuolella olivat häät. Sillo ol Laihalla vielä se urheilukentän tapanen luonnon kenttä. Se ol se lava siellä viimeistä vuotta ja sit mie sain pittää siinä ne häät. Ne ol miun viimeset, et sit siel ei ennää muita kemuja pietty.
Vihittiink teijät pappilassa vai?
Vihittiin siellä Savelan pihalla. Ol heinäkuun 4. päivä 1930. No siihen aikaan alko olla jo autoja käytössä. No ei olt oikein paljon autoja. Olihan miulla kyl sillo autot tuomassa sinne. Siihen aikaan hevosilla ne hakivat kaikki. Miul ol niinku ensimmäiset autot.
Se ol aika pitkä matka.
No olha se, se ol 18 kilometriähän se ol. Miul ol sit kolme autoa kyyissä ja niinku ennen vanhaa kukkaspoikia ol viis ja tyttöjä saman verran.
No kuka siellä soitti sitte?
No siellä soitti ne Jarvan veljekset, Kujalan veljeksiks sanovat niitä.
Kuka siellä läksiäisissä soitti?
No täällä ol Anttoon Hämäläinen.
Oliks se yksinnää vai Parkko-enon kans?
No sitä en muista kyl tarkkaan. Parkko-eno ol sillon vissiin Amerikassa.
Siinähän ne tanssi siinä Savelan, siinä sellanen kuurin tapanen siinä tallin eessä ol.
Sie jatkoit sit taas sen naimisiin menon jälkeen niit muuraustöitä?
Sit jatkoi, sithä sitä ol. Tein sitä melkein yli 20 vuotta.
(Laihajärven kylätoimikunta. Jalmarin haastattelu maaliskuussa 1984.)
Kommentit