Ennen siellä kotona huudettiin lehmät nimeltään
 |
| Sivin lehmiä uudella asuinpaikkakunnalla. Kuva: Malla T. |
Monta kymmentä vuotta takaperin, siis siihen aikaan, kun Laihajärvestä lehmät kävivät väljällä ja haassa oli hotua, seurasivat paimenet lehmiä koko päivän.
Miulle on kerrottu, että puoleen päivään saakka paimenet tiakoivat yhdessä, hajaantuen sitten kukin omien lehmiensä luo viedäkseen ne ajoissa illalla kotiin. Paimenina olivat kölkkitytöt ja -pojat, jotka eivät vielä osallistuneet raskaaseen työhön sekä vanhukset. Siinä yhdessä ollessaan paimenet leikkivät, pelasivat parkiviä ja löivät sirkkaa. Vanhukset haastelivat tarinoita ja entumia, mitä olivat luulleet nähneensä.
Kai siinä joskus kinasteltiinkin, koska pojat kuulivat linnun laulavan karhulehdossa: ”Tytöt kiuhkaat, tytöt kiuhkaat''.
Mihin toinen lintu vastasi: "Niin tekkööt, niin tekkööt".
Aamusin taas, kun kellot alkoivat kalista ja karjat kulkea metsään, antoi Serkun suuri kello juhlallisesti haasteen kylän lehmille: "Läkkä, läkkä Latakkaan, läkkä Latakkaan”.
Koson pienet kellot siihen kerkeest vastasivat: "Kil-kin-kan-kaalle, kil-kin-kan-kaalle".
Vielä vähän ennen sota-aikoja kävivät lehmät väljällä, mutta paimenena olo supistui kahteen ensi päivään ulos laskemisen jälkeen. Muulloin vain lehmät vietiin metsään ja illalla etsittiin. Myöhemmin tulivat karjan käyttöön pellot ja haat ja palkattujen paimenten virat hävisivät.
Kun te nyt jokainen uusilla paikoillanne iltaisin kututte lehmiä lypsylle, niin eikö vain se huhuilu tapahdu kuin sillä paikkakunnalla on tapana. Ennen siellä kotona huudettiin lehmät nimeltään.
Aamusin taas, kun kellot alkoivat kalista ja karjat kulkea metsään, antoi Serkun suuri kello juhlallisesti haasteen kylän lehmille: "Läkkä, läkkä Latakkaan, läkkä Latakkaan”.
Koson pienet kellot siihen kerkeest vastasivat: "Kil-kin-kan-kaalle, kil-kin-kan-kaalle".
Vielä vähän ennen sota-aikoja kävivät lehmät väljällä, mutta paimenena olo supistui kahteen ensi päivään ulos laskemisen jälkeen. Muulloin vain lehmät vietiin metsään ja illalla etsittiin. Myöhemmin tulivat karjan käyttöön pellot ja haat ja palkattujen paimenten virat hävisivät.
Kun te nyt jokainen uusilla paikoillanne iltaisin kututte lehmiä lypsylle, niin eikö vain se huhuilu tapahdu kuin sillä paikkakunnalla on tapana. Ennen siellä kotona huudettiin lehmät nimeltään.
Nämä viimeiset sota-ajat ovat antaneet ainakin kaksi paljon käytettyä nimeä lehmille - Muisto ja Evakko. Jokaiselle on nimien tarkoitus tuttu. Ennen yleensä lehmien nimet olivat kki-päätteisiä, kuten Onnikki, Mansikki, Tuotikki, Lemmikki, Kaunikki ja niin edelleen. Tarhassa syntynyt lehmävasikka oli Tarhikki. Oli kyllä poikkeuksiakin, kuten Hertti, Sunno, Solkur lempinimeltään Solkka.
Usein ne paimenet taisivat parhaiten muistaa ne lisänimet, saattoi joku lehmä olla Nursilmä, Leikki ole Leko, Vyötikki Vökö. Lehmien nimet olivat usein tapa karvaaseen. Hyvään lehmätoivoon oli tullut Hyvikki, Toivikki. Juhlien aikaan syntynyt oli Juhlikki.
Usein ne paimenet taisivat parhaiten muistaa ne lisänimet, saattoi joku lehmä olla Nursilmä, Leikki ole Leko, Vyötikki Vökö. Lehmien nimet olivat usein tapa karvaaseen. Hyvään lehmätoivoon oli tullut Hyvikki, Toivikki. Juhlien aikaan syntynyt oli Juhlikki.
Kosolla kuului ennen olleen Harmikki, ei kiusan puoleen vaan väriltään harmaa.
Kun teillä nyt hyvät karjan omistajat syntyy uusia vasikoita, niin muistakaa näitä entisiä kotoisia nimiä, kuten sointuvaa Joulikkia, Kestikkiä jne. Ne tuovat mieleen kesäiset kotikylän kujat karjalaumoineen ja ovat paljon kauniimpia kuin vierasperäiset nimet, mitä ei kunnolla osaa lausuakaan.
Tää on kirjoitettu 1951.
Tää on kirjoitettu 1951.
Riimikki-terveisin Mirjam Mäkelä.
(Laihajärven kylätoimikunta. Mirjam Mäkelän muistelot.)
Kommentit